Martta Wendelinin kuvitukset henkivät aikaa, jolloin karja kulki kujasilla ja pyykki hohti valkeana

Taiteilija Martta Wendelin (1893–1986) eli ristiriitaisen, jopa paradoksaalisen elämän.

Näin kertovat Wendelinin juhlavuoden näyttelyn Valamon kulttuurikeskukseen koonneet kulttuurintuottaja Liisa Heikkinen-Palo, ortodoksisen kirkon johtava konservaattori Antti Narmala ja näyttelyamanuenssi Päivi Ahdeoja-Määttä.

Wendelin sai vaikutteita ja oppinsa Eero Järnefeltin ja Aksel Gallen-Kallelan kaltaisilta Suomen kultakauden taiteilijoilta ja päätyi kuvittajaksi ja graafikoksi.

Itsellisestä ja perheettömästä kaupunkilaisnaisesta tuli maalaisperheen työteliään arjen kuvaaja. Hän maalasi aikana, jolloin ihmisiä ei ympäröinyt jatkuva kuvatulva. Hänen taiteensa levisi liki jokaiseen kotiin nuortenkirjojen ja lehtien kansissa, koulujen lukemistoissa ja postikorteissa.

– Martan ura on poikkeuksellisen mittava, sekä teosten määrää että uran pituutta ajatellen. 6 000 erilaista kuvitustyötä, jatkuvia tilaustöitä Otavan Kotiliesi-lehteen ja nuortenkirjojen kansiin, Heikkinen-Palo laskee.

Juhlavuoden näyttelyn päätyminen Valamoon tähdentää sitä, miten lämmin suhde Wendelinillä oli Valamoon.

– Taitelijat vierailivat usein jo Laatokan Valamossa. Paikkakunta ja aika ovat vaihtuneet, mutta taiteilijoiden suhde Valamoon on säilynyt, Narmala kertoo.

Martan ura on poikkeuksellisen mittava, sekä teosten määrää että uran pituutta ajatellen.

Liisa Heikkinen-Palo

Wendelin kävi vuosien 1934–1936 kesinä Laatokan saaren Valamossa maalaamassa. Hän maalasi jo silloin luostarin portin, kirkon sisäänkäynnin, kirkkoa, laivan odottamistunnelmia, vierasmajan lehtokäytävää ja jumalanpalvelusta kuvaavia teoksia. Teoksista tehtiin postikorttisarja, jonka tuotolla rahoitettiin Valamon kesäsiirtolan ja koulukodin toimintaa. Myöhemmin postikorteilla tuettiin Heinäveden Valamon rakentamista.

– Valamon ystävät ry otti postikorttisarjasta uuden painoksen vuonna 1974 Heinäveden Valamon pääkirkon rakennusvaiheessa kirkon rakentamisen tueksi, Narmala kertoo.

Valtavan, maalauksista ja kuvitustöistä koostuvan aineiston keskellä näyttelyn kokoaminen ja luominen on vaatinut ajattelutyötä.

Valamon kulttuurikeskuksessa maalaukset on ripustettu teemoittain seinille. Näyttelytilan keskelle rakennettuun spiraalisermiin on ripustettu kansikuva- ja postikorttitaidetta.

– Temaattisesti ensin ovat kukka-aiheet, sitten Valamon kuvat ja karjalaisaiheet omalla seinällään, sen jälkeen maisemat eri puolilta Suomea ja lopuksi muotokuvat, joita Wendelin teki erityisesti 1960-luvulla, Heikkilä-Palo kertoo.

Antti Narmalan toinen koti on luostari. Hänelle Wendelinin Valamo-aiheiset työt ja vanhan luostarisaaren pääkirkon sisäkuvat ovat sukellus vanhan Valamon atmosfääriin, luostarin viimeisiin vuosikymmeniin Laatokalla. Kuvista syntyy kokemus jatkumosta.

– Näistä aukeaa erilaisia tunnelmia, myös haikeutta menetetystä.

– Olen vieraillut luostarisaarella restaurointityön valmistuttua, mutta tätä näistä kuvista tuttua henkeä ja tunnelmaa en sieltä enää tavoittanut, Narmala kertoo.

Wendelinin Kultahiekkaa ihmisten poluille -näyttely täydentää myös Valamon Pienet pyhiinvaeltajat -teemavuotta.

– Martta Wendelin oli lapseton. Tosin kasvattitytär hänellä oli, mutta töistä näkyy, miten lämmin ja rakastava suhde hänellä oli lapsiin, Heikkilä-Palo kertoo.

Wendelinin juhlavuotta juhlitaan Valamon lisäksi Tuusulan Annivaarassa, jonne hän perusti Kanervala-taiteilijakotinsa. Näyttelyamanuenssi Päivi Ahdeoja-Määttä viimeistelee parhaillaan Wendelinin elämäkertaa, joka ilmestyy juhlavuoden aikana.

– Siinä on lisätietoja erityisesti hänen Kotkassa viettämästään lapsuudesta, jota sävytti veljien menetyminen espanjantautiin. Wendelinin ystävän päiväkirja on ollut tällä kohtaa hyvä lähde, Ahdeoja-Määttä kertoo.

Martta Wendelin Kultahiekkaa ihmisten poluille -näyttely Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 14.1.2024 saakka. Näyttelyä täydentää Luostarikirjastoon koottu Wendelinin kirjankansitaidetta esittelevä näyttely, johon voi tutustua kirjaston aukioloaikoina.