Kangasniemeläinen Anna Pölkki tarpoo vaaleanpunaisissa kumisaappaissaan kotitalonsa pihasta läheiseen metsään. Metsän laidassa on vaaleanpunainen kirjoituspöytä.
Pöydän oikea paikka olisi pienen punaisen puutalon yläkerran kamarissa.
– Olen pitkään haaveillut omasta kirjailijan kamarista, mutta koska talon yläkerran remontti on viivästynyt, ostin työpöydän kirpparilta, maalasin sen vaaleanpunaiseksi ja raahasin tänne metsään. Täällä kesällä haaveilen, luen kirjoja ja kirjoittelen omaksi ilokseni runoja, kertoo Pölkki. Hän on äidinkielen- ja ruotsinkielen opettaja sekä freelancertoimittaja.
Kangasniemen oma runotyttö on toteuttanut toisen ison unelmansa, kun toukokuun alussa julkaistiin Pölkin ensimmäinen kirja Kakkuja salaisesta puutarhasta (Avain 2023). Se ei ole ihan tavallinen kakkureseptikirja, sillä kakkuihinsa Pölkki on saanut inspiraation kirjoista.
– Resepti on vain osa kokonaisuutta. Olen kysynyt jokaiselta kirjalta, miltä se maistuu tai millaiselta kakulta se näyttää. Eri kirjat ovat olleet erilaisia keskustelukumppaneita. Toiset ovat kertoneet heti ja empimättä vastauksen, toiset ovat olleet vaiteliaita ja salaperäisiä, vaatineet tarkkaa uusintalukua, kertoo Pölkki.
Suloisuuden valkea omenankakku -niminen kakku on saanut inspiraationsa L.M. Montgomeryn Vihervaaran Annasta kertovasta tyttökirjasta.
– Ensimmäisessä Anna-kirjassa on kohtaus, jossa orpotyttö Anna saapuu ensikertaa Vihervaaraan. Siellä asuvat Matthew ja Marilla, vanhat sisarukset, jotka ovat päättäneet adoptoida orpolapsen. Reitti uuteen kotiin kulkee omenapuiden reunustamaa tietä pitkin. En muista mitä nimeä tiestä kirjassa käytettiin, mutta minä nimesin tien Suloisuuden valkeaksi tieksi.
Kirjat ja kakut kuuluvat Pölkin elämässä yhteen.
– Tykkään syödä kakkuja erityisesti silloin kun luen kirjoja.
Erityisen ihania Pölkin mielestä ovat tyttökirjat ja vanhat lastenkirjat. Metsien kaukainen sini -kakku on Anni Swanin Pikkupappilassa-kirjan innoittama.
Metsän vaalea tytär -nimiseen kakkuunsa Pölkki sai inspiraation Edith Södergranin runosta.
– Minulle Metsän vaalea tytär on ennen kaikkea kevätruno, joka kuvaa, kuinka luonto herää talven jälkeen ja pukeutuu kuin juhlaa varten, metsän vaalean tyttären häihin. Se on samalla myös kesäruno. Metsän vaalean tyttären tulkitsen kevään ja kesän hengettäreksi, joka soitollaan herättää luonnon eloon. Sen myötä kaikki puhkeaa kukoistukseen, kertoo Pölkki kirjansa esittelytekstissä.
Anna Pölkki ei suinkaan ole synnynnäinen jauhopeukalo.
– Itse asiassa en edes pidä ruuanlaitosta. Parikymppisenä saatoin leipoa kakun, jos oli juhlia. Varsinaisesti kakkujen leipomisesta innostuin viitisen vuotta sitten, kun muutin Varsinais-Suomesta Kangasniemelle ja menin naimisiin. Ensimmäisenä avioliittovuotena leivoin kakun joka kuukausi hääpäivän kunniaksi. Oli niin kiva leipoa kakku, kun oli mies, joka ilahtui suunnattomasti leipomuksistani.
Pian valmiit reseptit eivät enää innokkaalle leipojalle riittäneet.
– Aloin soveltaa valmiita reseptejä mieleisekseni ja sitten ryhdyin kokeilemaan omia reseptejä. Aloin myös kuvata kakkuja ja välillä kuskailin niitä ympäri metsää, Pölkki kertoo.