Pikku-Jumbolle uusi koti Suolahdesta: "Tästä on haaveiltu"

Reilun viidenkymmenen tonnin painoinen höyryveturi nostettiin perjantaina onnistuneesti Äänekosken Suolahdessa ratapihan kiskoille.

Kymmenien metrien korkuiset nosturit kurottavat kohti harmaata syystaivasta, raskaat ketjut kilkattavat vuosikymmeniä vanhan teräksen ympärille ja väkeä kerääntyy sankoin joukon Suolahden Wanhan Aseman ratapihalle. Jotain harvinaista on meneillään, ihmettelee useampikin ohikulkija ja jää paikalle katselemaan.

Torstai-iltana Porvoosta on saapunut uuteen kotiinsa Suolahteen höyryveturi Tk3, tuttavallisemmin "Pikku-Jumbo" numero 1132. Perjantaina tämä Tampereen Konepajalla Tampellassa vuonna 1945 valmistunut höyryveturi pääsi kiskoilleen järeiden nostureiden avustamana.

- Hellävaroin nostamme veturin kiskoilleen, vaikka onhan tuon ajan vehkeet tehty kestämään mitä tahansa. Tuolloin ei kuitenkaan pahemmin nostureita ollut niin ei niitä nostamiseen ole suunniteltu, miettii operaation työnjohtaja, Havatorin Jukka Kortesalo.

Vaikka Kortesalon mukaan kokemusta vetureiden nostamisesta on aiemminkin kertynyt niin työ on tarkan suunnittelun takana. Pikku-Jumbon saaminen oikealle paikalleen nostoa varten on senttipeliä, kuten sen nostaminen lavetilta kiskoille.

- Onhan nämä vähän erilaisia kuin nykyajan Pendolinot.

Pikku-Jumbo on Suolahdessa kauan odotettu veturi. Keitele-Museon käyttöön hankittu veturi on Korpivaaran suvulta hankittua kalustoa Porvoosta saakka. Veturia 1132 on kunnostettu Porvoossa pari vuosikymmentä.

- Tästä on haaveiltu jo vuosikaudet ja siinä se nyt on, iloitsee Keitele-Museon Jussi Koskela.

Veturi on tulossa Suolahteen, ei vain koristeenksi vaan kovaan käyttöön.

- Ajopeliksi tämä on meille museolle tulossa. Vielä pitäisi vielä muutama puuvaunu saada sen perään.

Entuudestaan Keitele-Museolla on ollut pari vastaavaa veturia. Yksi ajokuntoinen VR:n veturi ja toinen museon oma kunnostamaton veturi.

- Tämä on nyt meidän oma veturi, jossa on tosin vielä kohtuullisesti tehtävää. Muutamia satoja tunteja siihen uppoaa, ennen kuin on ajokuntoinen, Koskela laskeskelee.

Tk3:set ovat tyypiltään kevyitä tavarajunavetureita, joita rakennettiin kaikkiaan 1920-1950-luvuilla 161 kappaletta. Vetureita on ollut liikennekäytössä aina vuoteen 1975 saakka, tosin osa kalustosta luovutettiin Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen. Veturin pituus on kuusitoista metriä ja sen nopeus matka-ajossa on 60 kilometriä tunnissa.