Raakkuja kuntoutukseen Konnevedelle

Uhanalaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja on tuotu Konneveden tutkimusasemalle hoidettavaksi ja ruokittavaksi. Tavoitteena on saada näitä vielä sata vuotta sitten yleisiä raakkuja lisääntymään ja kantaa elpymään.

Raakku on kadonnut Keski-Euroopasta ja pohjoisemmassakin se on monin paikoin häviämässä. Nykyään suurimmat ongelmat raakkukannalle Suomessa ovat lohikalojen häviäminen – raakun toukat elävät loisena lohen ja taimenen kiduksilla – sekä jokipohjien liettyminen ojitusten ja erilaisen maankäytön seurauksena. Raakut rauhoitettiin vuonna 1955.

EU Life Freshabit -hankkeen yhteydessä havaittiin tänä syksynä, että Mustionjoen ja Ähtävänjoen raakut eivät tuota toukkia. Verrattuna pohjoissuomalaisiin raakkupuroihin Mustionjoen raakut olivat flegmaattisia, laihoja ja kalpeita. Ähtävänjoella puolestaan löydettiin runsaasti äskettäin kuolleita raakkuja. Syytä ei tiedetä, mutta havainto antoi aihetta epäillä jäljellä olevien yksilöiden selviytymistä ensi talven yli.

Nyt raakut pääsevät kuntoutukseen Konnevedelle, Jyväskylän yliopiston tutkimusasemalle. Tutkimusaseman altaissa simpukat saavat olla puhtaassa vedessä ja niitä syötetään päivittäin kasviplanktontiivisteellä. Tavoitteena on lihottaa simpukat sellaiseen kuntoon, että ne tuottaisivat toukkia jo ensi syksynä.

– Aiomme lähettää sitten toukkia norjalaiselle poikaskasvatuslaitokselle ja kasvattaa toukista raakun poikasia myös omassa laboratoriossamme Jyväskylän yliopistossa. Näin pystytään ainakin estämään näiden populaatioiden kuoleminen sukupuuttoon. Kun elinympäristö saadaan kuntoon, voi raakun elinkierto palautua, Jyväskylän yliopiston professori Jouni Taskinen arvioi. 

Taskisen mukaan kuntoutusoperaatio jouduttiin aloittamaan pakon sanelemana. Kysymyksessä on viimeinen tilaisuus pelastaa nämä jäljellä olevat eteläsuomalaiset raakkukannat. Resursseja kuntoutusyritykseen ohjataan muista Freshabit-hankkeen toiminnoista ja myös Suomen WWF lähti tukemaan tätä toimintaa.

– Operaatio tarjoaa meille myös tilaisuuden tutkia jokihelmisimpukan lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä laboratorio-olosuhteissa. Voimme saada oleellista uutta tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää uhanalaisten raakkukantojen suojelussa ja pelastamisessa, Taskinen korostaa.

Mustionjoen raakkukanta oli tänä vuonna alle 1500, mikä on yli 1000 kappaletta vähemmän kuin vuonna 2010. Ähtävänjoella oli vielä 1990-luvulla useita tuhansia raakkuyksilöitä, mutta nyt enää 200–300 yksilöä.

Suomalaisten jokihelmisimpukoiden tuottamia helmiä on käytetty runsaasti muun muassa kuningasperheiden kruunuissa.