Anna kertoo yhä siskonsa kuolleen tapaturmassa – todellisuus on aivan toinen

– On tyhmää, etten anna ottaa itsestäni kuvaa ja sano oikeaa nimeäni haastattelussa. Kuitenkin ajattelen, että näistä asioista pitäisi puhua. En vaan vielä pysty. Kai tähän liittyy niin paljon häpeää, sanoo 31-vuotias jyväskyläläinen Anna (nimi muutettu).

Jos joku kysyy, Anna kertoo siskon kuolleen tapaturmassa.

– On jotenkin hyväksyttävämpää kuolla onnettomuudessa tai vaikka syöpään. Huumeiden käyttäjiä pidetään huonompina ihmisinä.

Kun Anna näki pikkusiskonsa viimeisen kerran elossa, sisko näytti kauniilta ja elämäniloiselta. Hän oli ollut monta kuukautta kuivilla.

Sisko juoksi Annaa vastaan, ja he halasivat pitkään.

– Kummallista, että se meni niin. Se oli todella lämmin kohtaaminen. Halasimme monta kertaa.

On kulunut kohta kuusi vuotta siitä, kun Annan isä soitti ja kertoi, että sisko on kuollut yliannostukseen.

Anna romahti lattialle.

– Tiesin, että niin voi käydä. En silti olisi uskonut. Luulin, että kuolen. Hakkasin päätäni lattiaan ja huusin.

Kappelissa kaikki tuntui epätodelliselta, mutta silti tapahtunut konkretisoitui. Hänen täytyi hyvästellä sisko.

Anna huomasi, että siskon kynsiin oli jäänyt rapistuneet kynsilakat ja hiukset olisi pitänyt harjata. Sisko oli ollut tarkka ulkonäöstään. Muuta Anna ei siinä hetkessä osannut ajatella.

– Meillä oli aina todella läheiset välit. Loppuaikoina harkitsin, että katkaisisin välit ja työstinkin asiaa itsekseni. Olen todella kiitollinen siitä, ettei niin koskaan tapahtunut. Hän oli pikkusiskoni ja paras ystäväni, vaikka olikin narkkari. Kerroin hänelle aina kaikki asiani. Ei sellaista suhdetta voi olla kenenkään muun kanssa.

Meni pitkään ennen kuin Anna sisäisti, ettei hän voisi enää soittaa siskolleen ja jakaa kaikkia päivän aikana sattuneita, pieniä asioita. Hän otti monta kertaa puhelimen käteensä ja tunsi olevansa yksin.

Pienenä sisko leikki mielikuvituskavereidensa kanssa ja lauloi jatkuvasti. Hänellä oli voimakas sisäinen maailma.

– Sisko luki ja harrasti paljon. Hän rakasti musiikkia ja tanssia, oli jotenkin valveutunut. Häntä kiusattiin koulussa. Uskon, että se aiheutti masennusta, Anna muistelee.

Päihdeongelmat alkoivat teini-iässä alkoholista. 15-vuotiaana sisko alkoi käyttää kannabista.

– Ja pian kaikkea mahdollista. Luulen, että hän yritti hoitaa päihteillä sellaisia tunteita, joita ei pystynyt kohtaamaan. Ja kun aineet auttavat hetkellisesti, niihin jää helposti koukkuun. Subutexiin tuli nopeasti vahva fyysinen riippuvuus.

Anna etsi siskoaan monet kerrat kaupungilta, löysi tämän milloin mistäkin asunnosta ja pakotti kotiin. Toisinaan tuli välirikkoja, mutta ne paikattiin nopeasti.

Siskon päihderiippuvuudesta puhuttiin kotona, mutta ei sukulaisille tai tuttaville.

– Ihmiset pelkäävät aihetta, eivätkä tiedä siitä oikein mitään. Huumeisiin liittyy aina myös laittomuus ja rikollisuus, ja siksi niistä helposti vaietaan.

Siskosta ei näkynyt päällepäin, että hän käytti huumeita. Pahimpina aikoina Subutexin käyttö näkyi laihtumisena, mutta ennen kaikkea sen aisti tunnekylmyytenä ja välinpitämättömyytenä.

– Se aine tappaa ihmisestä ihan kaikki tunteet, Anna sanoo.

Siskolla oli tulevaisuuden suunnitelmia, ja hän aloitti kaupallisen alan opinnot. Ne jäivät kuitenkin kesken.

– Välillä hän sai asiansa järjestykseen, opiskeli ja kävi kuntosalilla. Hän oli muutaman kerran katkaisussakin, mutta palasi taas vanhaan. Tavallaan ymmärrän, että se oli helpoin tie.

Anna sai puhuttua siskon vertaistukiryhmään, mutta osallistumiset jäivät muutamaan kertaan.

– Päihderiippuvaista ei voi auttaa, jos hän ei itse sitä halua. Ja kun on sairas, ei välttämättä ymmärrä haluavansa. Helposti ajatellaan, että huumeriippuvuus on ihmisen oma valinta. Ehkä ensimmäinen kokeilukerta voi olla oma valinta, mutta riippuvuus on sairaus. Kokeiluunkin on yleensä jokin syy.

Annan mukaan katkaisuun pääsy kesti aina liian pitkään.

Kun hän vei siskon keskellä yötä päivystykseen, heidät laitettiin kotiin odottamaan katkaisua, vaikka sisko oli itsetuhoinen.

– Mielenterveysongelmat ja päihteet kulkevat käsi kädessä, ja siksi toivoisinkin kokonaisvaltaisempia palveluita. Toki ymmärrän, että päihdeongelma täytyy hoitaa pois ennen kuin mieli voi parantua.

Anna oli pitkään vihainen niille ihmisille, jotka antoivat siskolle huumeita. Hän on ollut myös vihainen siskolleen hoidon lopettamisesta.

Ennen kaikkea hän on syyllistänyt itseään siitä, ettei tehnyt enempää.

– Enää en tee niin. Se ei auta mitään. Mutta huumeita vihaan, vihaan todella paljon.

Hän pystyy jo puhumaan siskostaan ilman itkukohtausta. Vuosi sitten se oli vielä mahdotonta.

– En ole ainut, jonka mielestä hänen seurassaan oli helppo ja hyvä olla. Hän pystyi repimään iloa ja huumoria ihan missä tahansa tilanteessa. Se nauru on painunut mieleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Anna kertoo yhä siskonsa kuolleen tapaturmassa – todellisuus on aivan toinen

Laura Huttunen koki kunnon yllätyksen musikaaliharvinaisuuden pääsykokeiden jälkeen – ensi-ilta odottaa lauantaina

”Soitamme paremmin kuin ennen” – Miljoonasade tekee perjantaina harvinaisen konsertin yhdessä Jyväskylä Sinfonian kanssa

Viikonloppuna on lavalla ykköskategorian tähtiä ja vähän pienempiäkin nimiä – katso lista elävän musiikin keikoista

Älypuhelimen suorituskykyä voi parantaa helpolla kotikonstilla

Kolumni: Mediataitoviikko muistuttaa mediataitojen tärkeydestä

Notkea ja nuori kuusikymppinen

Painovirheessä tekijät saavat itse päättää, mistä kirjoittavat – verkkolehteen haetaan uusia tekijöitä

Nyt tarvitaan lisää vapaaehtoisia ruokkijoita – Jyväskylän kaupunkisorsat syövät rekkalastillisen kauraa talvessa

Loiskis tarjoilee uutta läpi vuoden – juhlavuoden konsertit lähtevät käyntiin lauantaina