Kesä pesiskentällä – löytyiköhän nyt uusi kesäharrastus?

Jyväskylän Valo järjestää naisten harrastepesäpalloa toista kesää putkeen. Viime kesä saavutti suuren suosion, ja tänä kesänä pelaajia on jo yli sata.

Monenkirjava naisporukka kerääntyy Yrttisuon kentälle pari–kolme kertaa viikossa. Ohjaajina on pääasiassa Valon maakuntasarjan naisia.

Ohjaajat Anne Ala-Luoma ja Anu Kukonlehto kertovat, että treenit kulkevat useimmiten tietyllä teemalla viikon verran, eli ei jää viikon opiskeltavasta asiasta paitsi, jos jokaisiin treeneihin ei pääse. Elokuun lopussa järjestetään harrasteturnaus ja tarvittaessa sitä ennen harjoituspelejä.

– Aktiivinen porukka on myös niin iso, että on ihan hyvä jakaa väkeä eri treenikerroille, että tekeminen pysyy mielekkäänä, Ala-Luoma sanoo.

Kynnys lähteä mukaan on matala: iällä, taitotasolla tai aiemmalla pesäpallotaustalla ei ole merkitystä ja lainavälineitä löytyy tarvitseville.

Mukana on niin vasta-alkajia kuin aiemmin pelanneitakin, ja ohjaajat takaavat, että kaikille löytyy yhtä lailla mielekästä treenattavaa. Vuorot pyörivät koko kesän syyskuulle saakka, ja kolme kertaa saa käydä kokeilemassa.

– Osa on ihan ensimmäistä kertaa räpylä kädessä, jotkut ovat harrastaneet pesäpalloa esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten ja tulevat verestämään taitojaan, Kukonlehto toteaa.

– Tässä pääsee kartalle myös siitä, mikä on oma taitotaso. Onko harrastetasolla vai olisiko ehkä maakuntasarjan tasolla pelaajana? Viime vuoden harrastepesiksestä siirtyi muistaakseni yhdeksän pelaajaa Valon joukkueeseen maakuntasarjaan, Ala-Luoma kertoo.

Marketta Nieminen ja Heini Jokinen olivat mukana jo viime vuonna. Kummallakaan ei ole aiempaa pesäpallotaustaa, mutta pesiskärpänen puraisi.

– Naapuri sanoi, että on tällainen pesäpallon leidijoukkue, lähdetäänkö kokeilemaan. Minä mietin, että siitä on viisikymmentä vuotta, kun olen pesäpallomaila kädessä ollut, mutta mennään vaan. Suvussa on kyllä pesäpallotaustaa, isä ja äiti pelasivat aikanaan Nousussa, veli pelasi Kirissä ja toinen veli pelasi lentopalloa. On minullakin paljon urheilutaustaa, Nieminen miettii.

Kaveri houkutteli myös Heini Jokisen mukaan harrastepesikseen. Jokinen kertoo, että viime kesää lukuun ottamatta pesistaustaa on lähinnä lapsena omasta pihasta.

– Pesäpallo on mukava laji, mutta siihen saa itsekseen järjestämällä harvoin riittävästi porukkaa pelaamaan. Täällä pääsee tekemään ja saa teknistä ohjausta, Jokinen toteaa.

Sekä Niemisen että Jokisen mielestä lyöminen on parasta. Ohjaajat saavat vuolaita kehuja molemmilta.

– Kyllä se lyöminen on mukavaa, kun oikein pääsee perille siitä. Näpyt ja koukut ovat minun juttujani. Vaikka kaikki liikuntahan on ihanaa, Nieminen sanoo.

Mikä harrastepesiksessä sitten houkuttaa niin kovasti?

Halusin selvittää sen itse kokeilemalla. Oma pesistaustani ulottuu parinkymmenen vuoden taakse, kun osallistuin alakouluikäisenä Lohen junnupesikseen. Siihen aikaan löin pitkälle, kun osuin palloon, mutta ulkokenttä ei sujunut.

Isäni jaksaa edelleen muistuttaa, kuinka turnauksessa pallo vieri metrin päästä ohi ja tyttö vain seisoa törötti paikallaan.

Naisten harrastepesiksen sunnuntaipäivän treenaajat haluavat pelata – ja minä pääsen mukaan. Onneksi säännöt kerrataan alussa, ja ohjaajat opastavat joka välissä.

Kun oma lyöntivuoro lähestyy, alkaa jännittää. Ensimmäisellä kierroksella lyön ohi ja pingon minkä kintuistani pääsen ykköspesälle, mutta palan.

Toisella lyöntikierroksella saan kanssapelaajalta kullanarvoisen ohjeen: ”Lyö vähän aiemmin”. Seuraava osuu, mutta palan silti.

Ulkokenttä hirvittää enemmän, mutta tällä kertaa en seiso tumput suorina, vaan pääsen juoksemaan takakentällä palloa kiinni. Joku palaa – ei haittaa, toinen tekee juoksun ja kaverit hurraavat.

Ohjaajat opastavat, kehuvat ja antavat palautetta pelaajille. Kaikilla on hauskaa. Siinä se ydin. Toimittaja taisi löytää kesäharrastuksen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kauppakeskuksilta valituskirje feissarilaumoista ydinkeskustassa – Feissarikin myöntää, ettei toiminta saa kääntyä itseään vastaan

Perjantain jazzklubilla ollaan swing-aikakauden tunnelmissa

Yksi lakimuutos ei riitä lopettamaan pikavippien haittoja

Kolumni: Omituisia asioita

Stand up -koomikko Anders Helenius poistui Levillä keikalta haulikkomiestä peläten

Lompakkoaan etsinyt mies sai nyrkistä kasvoihinsa

Mentorit, teitä tarvitaan Jyväskylässä – äideille etsitään uraneuvojia, jotka auttavat etsimään uutta suuntaa

Jyväskylään avattiin Suomen toinen Barot's-pikaruokaravintola

Suomipop-festareilla esiintyvä Kolmas Nainen: "Teemme tätä kuin viimeistä päivää"

Miten ajattelit viettää seitsemänkymppisiäsi? Ystävykset suuntaavat Suomipop-festivaaliin, jos se vain järjestetään 2050-luvulla