"Täällä saan haastaa itseäni" – Elämän ensimmäinen musikaali on loistava alku Jyväskylän kaudelle

Jyväskylän kaupunginteatterissa aloitti elokuussa neljä uutta näyttelijää, joista Asko Vaarala on yksi. Hän aloitti Phantom – Pariisin oopperan kummitus -musikaalin sekä komedian Tämä on ryöstö! harjoitukset jo keväällä, joten kaupunki ja työpaikka ovat hänelle jo tuttuja.

Ennen Jyväskylään tuloa Vaarala näytteli Kajaanin kaupunginteatterissa 3,5 vuotta. Teatterikorkeakoulusta hän valmistui vuonna 2013.

– Halusin tulla Jyväskylään, koska täällä saan haastaa itseäni. Olen mukana elämäni ensimmäisessä musikaalissa. Hienoa, että saan olla kuorossa, tanssijana sekä näyttelijänä eikä minulla ole vetovastuuta. Tällä tavalla saan näyttämön tutuksi.

– Musikaali on loistava startti uralle täällä. Musikaalissa näyttelen oopperatalon tenoria, joka tietää arvonsa. Lisäksi minulla on musikaalissa aika paljon pieniä, mutta äärimmäisen herkullisia rooleja, Vaarala sanoo.

Kun musikaali on saatu ensi-iltaan, Vaarala jatkaa keväällä aloitettuja Tämä on ryöstö! -komedian harjoituksia.

– Se on brittiläinen komedia, jossa on vauhtia. Siinä saa venyä moneen, mikä on mahtavaa. Lähden jokaiseen produktioon haastamaan itseäni näyttelijänä. Ajattelen aina, että roolihenkilöllä on omat tavoitteet, ja mietin, mitkä ovat tavoitteeni näyttelijänä, eli mitä uusia haasteita kohti menen, Vaarala kertoo.

Vauhdikkaassa komediassa tarvitaan hyvä rytmitaju ja näyttelijöiden pitää ”pelata” saumattomasti yhteen.

– Näytelmässä on yllättäviä näkökulmia, ja koko ajan tilanne vaan pahenee. Meillä oli huutonaurua, kun luettiin teksti ensimmäisen kerran. Tämä on ryöstö! on näyttelijällekin herkkupala, ja siinä voi testata omat koomiset taitonsa. Tämä jos mikä, on yhteispeliä näyttelijöiden kesken.

Asko Vaarala muutti Jyväskylään vaimonsa ja 3-vuotiaan poikansa kanssa jo keväällä. Hän kertoo heidän kotiutuneen kaupunkiin hyvin. Mäki-Matin perhepuisto on heille yksi tärkeimmistä paikoista.

Phantom – Pariisin oopperan kummitus -musikaali tulee ensi-iltaan 7.9. ja Tämä on ryöstö! 5.10.

Vielä lisäksi

Kuinka usein olet käynyt kotikuntasi Sodankylän elokuvajuhlilla?

Olin vieraana vuonna 2010, kun olin Jussi-ehdokkaana elokuvasta Vähän kunnioitusta. Olin niin ujo, kun olin omalla kylällä vieraana, etten kehdannut olla esillä. Olen käynyt usein juhlilla, ja se on aivan mielettömän hieno tapahtuma. Jos saa liput, kannattaa katsoa mykkäelokuva, jossa orkesteri soittaa taustalla. Se on tajunnanräjäyttävä kokemus.

Ensivaikutelmasi Jyväskylästä?

Hyvin nopeassa ajassa kaupungista on tullut perheellemme koti. Asumme keskustassa, ja ykköspaikka on Carisma-korttelin Carisma-ravintola. Minulle on ominaista, että otan ympäristön haltuuni, kun muutan jonnekin. Ihmisen on hyvä olla Jyväskylässä.

Miten pohjoisuus näkyy sinussa?

Kun kävelen vaikka kaupungilla, en katsele kengänkärkiä, vaan katselen ympärilleni. Lapsena katselin vaikkapa tähtiä. Olen lupsakka ja avoin enkä stressaile hirveästi. Täällä puhutaan, että jokin on kymmenen minuutin päässä ja pohjoisessa 20 kilometrin päässä. Vaikka en ole asunut pitkään aikaan Sodankylässä, se on aina läsnä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Juhani Lillberg tuo taiteella iloa naapureille ja ohikulkijoille

Oletko kaivannut postiluukkuun Linkkien aikatauluvihkoa? Kesäaikataulu jatkuu poikkeuksellisesti elokuun loppuun asti

Rantavalvoja aloittaa työt Tuomiojärven uimarannalla ensi tiistaina

West Side Story käynnistää kaupunginteatterin syyskauden, 1,5 vuodella siirtynyt Sydänmaa saa ensi-iltansa

Suvivirsi-video vie tuttuihin maisemiin – katso kaupungin, seurakunnan ja Jyväskylä Sinfonian yhteinen kesätervehdys

Kolme kertaa borrelioosi – punkki on muuttanut Elias Suhosen, 22, suunnitelmia monta kertaa

Jyväskylän ravintoloissa valmistaudutaan kesään ja rajoituksiin – Sohwi kaavailee satamaan keidasta

Ensimmäiset suunnitelmavaihtoehdot ratapihan kannesta valmiina

Koulujen päättäjäisiä voi viettää lauantaina verkossa; tarjolla esimerkiksi neljä keikkaa

Maataloustyön matalapalkkaisuudesta