Vekkula tunnettiin Jämsässä ja kauempanakin pontikkakylänä – pontikkaperinteestä tekeillä olevaan kirjaan kaivataan etenkin kuvia

– Pontikankeitto on ollut Jämsän seudulla yllättävänkin yleistä. 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla on lähes kaikilla jotain tietoa asiasta. Eihän kukaan kyllä myönnä itse keittäneensä, mutta ainakin tiedetään, mistä sitä on saanut, Päivi Ketolainen kertoo.

Ketolainen on kesästä asti kerännyt tietoa Jämsän pontikkaperinteestä kertovaan kirjaan, joka olisi tarkoitus saada valmiiksi ensi vuoden keväällä.

– Ensimmäinen tarinailta aiheesta pidettiin kesällä Vekkulassa, yhteensä niitä on pidetty neljä eri puolilla Jämsää. Tuntuu, että nyt ihmiset ovat alkaneet ottaa enemmänkin yhteyttä ja kertoa muistojaan. Valokuviakin olemme saaneet vähän, mutta etenkin niitä kaipaisimme lisää, ei pelkästään pontikkatehtaista, vaan kaikesta muustakin asiaan liittyvästä, Ketolainen sanoo ja kertoo tekevänsä myös henkilöhaastatteluja.

Ketolaisen lisäksi haastatteluja tekee Jaakko Luoma.

Pontikkaperinnettä kerätään Vekkulan kyläyhdistyksen hallinnoiman, Vesuri-ryhmän EU:n maaseuturahastosta rahoittaman hankkeen puitteissa.

– Teimme Vekkulasta puolitoistatuntisen videon ja kyläkirjan Jaakko Luoman kanssa reilut kymmenen vuotta sitten. Ajatus pontikkaperinteen keräämisestä alkoi itää jo silloin, Vekkulan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Salminen kertoo.

Vekkula tunnettiin Jämsässä, ja kauempanakin, pontikkakylänä ja Vekkulan vaaleeta pidettiin laadukkaana.

– Viinan kotipoltto kiellettiin 1866. Vuonna 1893 senaatti antoi ylimääräisen määrärahan poliisien palkkaamiseksi Vekkulaan, nimenomaan pontikkatehtaita etsimään, Salminen kertoo.

– Vekkula on sen verran syrjässä, että siellä oli hyvä keitellä. Ja kylässä oli paljon torppareita, pontikankeitto oli monelle tärkeä sivuelinkeino. Pontikankeittäjiä myös suojeltiin. Jotkut poliisitkin katsoivat toimintaa läpi sormien, ja poliisin mukaansa määräämä paikallinen opas ilmoitti keittäjille etukäteen tiedossa olevista ratsioista. Toki sitten oli niitäkin poliiseja, jotka etsivät tehtaita vapaa-ajallaankin.

Tekeillä olevaan kirjaan pontikkaperinnettä tulee lähinnä sotien jälkeisestä ajasta alkaen.

– Muistitieto ei yllä sen kauemmas, toki vanhoista sanomalehdistä otetaan mukaan jotain tietoa, Ketolainen toteaa.

– 1960-luvulta lähtien pontikankeitto siirtyi metsistä katon alle, karjakeittiöihin ja kotikeittiöihin, mutta se ei kuitenkaan loppunut. Ainakin vielä 1970-luvulla sekä Kaipolan että Jämsänkosken tehtaiden verstaissa työmiehet ovat rakennelleet itselleen pontikkapannuja, Ketolainen kertoo.

Kirjasta on tarkoitus tehdä kokonaiskatsaus pontikkaperinteeseen. Itse keittämisen lisäksi tietoa haluttaisiin talteen myyntiketjuista, kiinnijääneiden rangaistuksista ja pontikan yhteiskunnallisista vaikutuksista, niin hyvistä kuin pahoistakin.

– Kirjanteon yhteydessä kertyneet haastattelut ja kuvamateriaali arkistoidaan, mahdollisesti Keski-Suomen museoon, Salminen kertoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Perjantain jazzklubilla ollaan swing-aikakauden tunnelmissa

Yksi lakimuutos ei riitä lopettamaan pikavippien haittoja

Kolumni: Omituisia asioita

Stand up -koomikko Anders Helenius poistui Levillä keikalta haulikkomiestä peläten

Lompakkoaan etsinyt mies sai nyrkistä kasvoihinsa

Mentorit, teitä tarvitaan Jyväskylässä – äideille etsitään uraneuvojia, jotka auttavat etsimään uutta suuntaa

Jyväskylään avattiin Suomen toinen Barot's-pikaruokaravintola

Suomipop-festareilla esiintyvä Kolmas Nainen: "Teemme tätä kuin viimeistä päivää"

Miten ajattelit viettää seitsemänkymppisiäsi? Ystävykset suuntaavat Suomipop-festivaaliin, jos se vain järjestetään 2050-luvulla

Myymälävaras uhkaili vartijaa teräaseella