Erittäin halpa tai kallis harrastus

Kun aloitin yli kymmenen vuotta sitten aktiivisemman puutarhailun, olin hieman outolintu ystäväpiirissäni. Kasvimaatani käytiin katsomassa Survo-Korpelassa kuin turistinähtävyyttä, ja ylpeänä sitä esittelinkin. Kerroin avoimesti myös epäonnistumisista, johtuivat ne sitten omista virheistä, rankkasateesta tai helteestä.

Vuosien aikana olen huomaamattani saanut paljonkin tietoa kaikesta, mikä liittyy puutarhan hoitoon. Alkuaikana vuokrapalstalla parhaita tiedonlähteitä olivat kokeneet kasvattajat, joilta menin rohkeasti kysymään neuvoja. Itsestäni tuli vuosien aikana pikkuhiljaa samanlainen vanha kasvattaja, joka osasi antaa kysyttäessä hyviä vinkkejä muun muassa siihen, miten savinen kasvimaa saadaan menestymään ja miten penkit suojataan rusakoilta. Tietoa olen hankkinut myös kirjoista, lehdistä sekä kaikista parhaiten muilta kasvatusintoisilta.

Joka kesä sain Survo-Korpelassa enemmän puheseuraa myös maahanmuuttajataustaisista vuokraviljelijöistä. Keväisin oli hauskaa tervehtiä tuttuja ja huomata, että olemme taas selvinneet pimeästä talvesta.

Puutarhaharrastus on nykyisin entistä suositumpaa ja hyvin monet haluavat kasvattaa syötävää. Näen kasvatusinnostuksessa myös henkisen puolen. Moni haluaa nähdä kasvun ihmeen, kokea hitauden, jolla kaikki tapahtuu sekä lopputuloksen tuottaman riemun. Edelleenkin, kun katson vaikkapa porkkanan sirkkalehtien hentoa alkua, tuntuu uskomattomalta ajatella, että tuosta tulee parin kuukauden päästä syötävä porkkana.

Aivoille tuottaa suurta iloa, kun näen esimerkiksi krookusten puskevan vielä jäisen maan läpi tai esikasvatuksessa olevien gladiolusten näyttävän lähtevän kasvuun. Yhtä aikaa tunnen onnistumisen iloa omasta työstäni sekä iloa siitä, että kasvu on alkanut.

Viime vuosina on puhuttu entistä enemmän esimerkiksi metsän hyvää tekevistä vaikutuksista. Samaa on todettu puutarhatöistäkin. Jos ihminen ilahtuu päivän aikana monta kertaa, niin pakkohan sen on vaikuttaa aivotoimintaan ja suhtautumiseen elämään.

Toisaalta olen oppinut vuosi vuodelta suhtautumaan pettymyksiinkin rauhallisemmin. Kun aluksi tuskailin, ettei jokin lähtenyt kunnolla kasvamaan, nyt laitan rauhallisesti siemeniä lisää maahan. Tai jos edellisenä syksynä maahan laittamani kukkasipulit eivät lähdekään kasvuun, koska myyrä ehkä söi ne tai sateinen talvi mädätti sipulit, niin lähinnä vain totean tosiasian. Luontoa en voi määräillä.

Puutarhaharrastuksessa voi myös aina oppia uutta. Olen ostanut esimerkiksi erilaisia mukuloita kokeillakseni, voinko sillä tavalla kasvattaa jotain uutta. Olen kasvattanut myös pyöreitä porkkanoita ja erivärisiä kesäkurpitsoita. Kahtena viime vuonna olen laittanut keväällä salaatista jäänen lopun kasvulaatikkoon ja siitä on kasvanut uusi salaatti. Tärkeintä on, että juuret ovat virkeät, jolloin kasvu pääsee hyvin alkuun. Viime keväänä kokeilin ensimmäisen kerran tuoreesta tomaatista ottamieni siemenien itävyyttä, ja taimet alkoivat nousta huippunopeasti.

Puutarhaharrastukseen saa menemään halutessaan paljonkin rahaa, mutta vastaavasti myös vähän. Kun kasvattaa kasveja siemenistä, harrastus ei tule todellakaan kalliiksi. Joskus tuntuu, että vaikkapa kolmen euron avomaankurkun taimi on kallis, mutta kun hetken mietin, kuinka nopeasti saan sen avulla kurkkuja salaattiin, ostan taimen mukaani.

Kesän kasvukausi on vasta aluillaan. Sitä puutarhaharrastaja odottaa taas mielenkiinnolla. Suosittelen tätä hienoa lajia muillekin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.