Kolumni: Annetaan itsemme ja toistemme levätä

”Tämän paikan ihmiset eivät nuku, he ovat hulluja. He tekevät töitä koko ajan!” Näin ihmettelee afrikkalaiseen san-alkuperäiskansaan kuuluva mies eurooppalaisten modernia elämää dokumenttielokuvassa Ghostland (2016). Maailman vanhimpiin kuuluvan yhä elossa sinnittelevän kulttuurin edustaja on oivallinen peili teolliselle sivilisaatiolle.

Kun nykyään kysyy toiselta kuulumisia, tyypillisessä vastauksessa päivitellään kiirettä ja työtaakkaa. Stressin ja uupumuksen kokeminen tuntuu olevan yleistä, ja ongelmat koskevat yhä nuorempia.

Miten tämä on mahdollista? ”Edistyksen” ja modernisaationhan piti tehdä ihmisten elämästä aina vain mukavampaa ja helpompaa, joten miksi ihmisten on yhä vaikeampi levätä?

Teknisen kehityksen myötä töitä paiskitaan nykyään muulloinkin kuin työajalla. Yhä useampien työ on luonteeltaan epäkonkreettista ajatustyötä, joka ei lopu koskaan ja joka seuraa laitteiden mukana työajan ja -paikan ulkopuolelle. Työtahti ei anna kunnolliselle levolle aina edes mahdollisuuksia.

Lisäksi ihmisten vapaa-aikakin kuluu monesti tehden jotain, jota varten täytyy olla luonnonvaroja kuluttavia kulkupelejä, varusteita ja infrastruktuuria. Muu luppoaika vietetään usein levon sijaan kuluttavien laitteiden kanssa.

Tekemistemme todellinen luonne paljastuu, kun sitä tarkastellaan esimerkiksi eteläisen Afrikan metsästäjä-keräilijän silmin.

Voit myös kuvitella itsesi erämaan laidalle ja miettiä sieltä käsin kaikkea sitä tuotantoa, kuljettelua, liikennettä, ruutuihin tuijottelua, varastointia, ostamista, jätevirtoja, rakentamista, purkamista, kaatamista, kaivamista ynnä muuta, jota tehdään helpon elämän nimissä. Ja koska moottorit ja koneet tekevät nykyään lähes kaiken puolestamme, ruumiillisen kokemuksen puuttuessa emme edes tajua, miten järkyttäviä määriä aineelliseen maailmaan vaikuttavia asioita teemme.

Suuri osa ihmisen toimeliaisuudesta on haitallista ja turhaa, eli paljon pitäisi jättää tekemättä. Olemmekin tuhoisan toimeliaita erityisesti planetaarisessa mittakaavassa.

Talouskasvua ruokittaessa käytetään aivan liikaa energiaa ja pilataan katastrofaalisella tavalla kaikkien muidenkin kuin ihmisten elinoloja. Tämänkö puolesta meidän on oltava kiireisiä, stressaantuneita ja uupuneita?

Ekologinen elämäntapa nähdään edelleen liian usein jonkinlaisena karvaana luopumisena. Samalla jää huomaamatta, että kohtuuteen ja kestävyyteen perustuva elämäntapa ja yhteiskunta voivat mahdollistaa elämänlaadun paranemisen esimerkiksi lepona ja rauhallisempana elämänrytminä.

Jokainen voi aloittaa muutoksen omasta elämästään yksinkertaisella ekoteolla: älä tee mitään.

Lepää ja anna muidenkin levätä, sillä ihmiset tekevät jo aivan liikaa ja lepäävät aivan liian vähän.

Kirjoittaja on eräopas, oikeustieteen maisteri ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.