Kolumni: Arjen luksusta

Meille monelle ruuhkavuosia elävälle vapaa-aika on todellista arjen luksusta. Tuttavapiirissä näkyy selkeä suuntaus siihen, että lomarahoja vaihdetaan vapaisiin, otetaan palkattomia lomia tai pidetään vuorottelu- tai opintovapaita.

Ymmärrän tämän varsin hyvin. Vapaa-aika ja etenkin oma aika on tiukoilla, kun hoidettavana on työ, lapset ja lasten harrastukset ja siinä sivussa ehkäpä omat – ja appivanhemmatkin.

Rahatilannekin monella jo viimein sallii pienen huokaisun, kun lainat on maksettu ja elämisen pakolliset kulut pienentyneet. Tässä iässä elämänlaatu merkitsee ihan jotain muuta kuin mitä se ehkä parikymppisen mielestä vielä on.

Lomamatkat ja kesän aurinkoiset päivät lataavat hetkeksi akkuja, mutta harva jaksaa painaa täyttä päivää suurella innolla vielä puoli vuotta loman jälkeenkin. Toki viikon vapaapäivät ovat käytettävissä, mutta kyllä ne usein tahtovat mennä niihin hommiin, joita arkena ei ehdi tai jaksa.

Niinpä pyykkikone pyörii, kauppalistoja suunnitellaan, valmistellaan seuraavan viikon ruokia ja tehdään rästiin jääneitä kotihommia.

Laadukkaampi elämä, vailla liikoja rönsyjä on monen ikäiseni toive. Kyllä, yöunet kutakuinkin kunnossa, ruokavaliossa aina parantamisen varaa, mutta toisaalta hyvä ruoka on yksi elämäni tärkeimmistä nautinnoista, ja sen tiedän, ettei nyt muodikas planetaarinen ruokavalio ole minua varten.

Liikkua pitäisi enemmän, mutta niin kauan kuin kestävyys, liikkuvuus ja paino ovat hallinnassa, en ota suurempaa stressiä.

Siispä olen päättänyt, että tänä vuonna otan enemmän omaa aikaa ja etenkin niitä pieniä hetkiä arjessa ja toisinaan myös arjen yläpuolella. Edes lyhyt päivittäinen hetki, jolloin saa nauttia rauhassa hyvästä kirjasta, kupillisesta teetä, joogasta, metsäkävelystä, kauniista maisemasta, auringon paisteesta, taiteesta tai mielimusiikista ja uusista elämyksistä. Ajatuksen kanssa, ilman uutisvirtaa ja älylaitteita.

Televisiota en katso, joten sen välttäminen ei ole suuren suuri ongelma, puhelimen kanssa on toisin.

En kaipaa, enkä tässä hetkessä pystyisikään sitoutumaan tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuun harrastukseen, mutta toivottavasti niitäkin aikoja vielä tulee, jolloin säännöllinen tanssitunti vaikkapa tiistaisin ja uintireissu perjantaisin mahtuu arjen ohjelmaan.

Ei siis yhtään lisää suorittamista, aikatauluja, tavoitteita, ohjeita ja sääntöjä, ei etenkään vapaa-aikaan. Tuskin niitä kaipaa moni muukaan, vaikka varsinaista henkistymisen kokemusta ei olisikaan tavoittelemassa.

En myöskään aio sisustaa kodistani mitään varsinaista kodikasta pesää, jossa kyyhötän kynttilänvalossa kesät talvet, vaan keräilen niitä hyviä hetkiä sekä ainutkertaisia elämyksiä kaikkialta.

Sen verran kotona varmasti teen, että vähennän entisestään turhaa tavaraa talostamme, jotta tilaa jää enemmän ajatuksille ja tekemiselle ja on vähemmän aikaa tuhlattavaksi siivoukseen ja järjestyksen ylläpitoon. Ehkäpä se on sitä samaa elämän yksinkertaistamista ja vapautumista turhasta.

Kirjoittaja on Keski-Suomen Martat ry:n toiminnanjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.