Kolumni: Blokkaaminen on uusi musta

Viime kolumnissani ilmoitin juhlallisesti vähentäneeni Facebookin käyttöä, koska hermoni menivät uutissivustojen kommenttien totaaliseen idiotismiin. Trollailu, suoranainen vitt**** ja kaikenlainen uhmaikähenkinen änkyröinti aikuisten ihmisten toimesta aiheutti sen verran uskonpuutetta kantasuomalaisia kohtaan, että näin paremmaksi jättää Facebookin käyttöä vähemmälle.

Päätös on pitänyt, ja on ollutkin ilo huomata, että päätös oli oikea. Toki käyn joka päivä tsekkaamassa muutaman minuutin ajan, mitä tuttaville kuuluu ja jakamassa omaksi ilokseni huonoja meemejä, mutta yhden sosiaalisen median palvelun päämäärätön tuijottaminen on jäänyt pois päivärutiineista.

Mutta onhan näitä some-palveluja muitakin. LinkedIn on menossa parempaan suuntaan, ja siellä herää jopa keskustelua selkääntaputtelun ja ”huikeista puheenvuoroista” kuulemisen lomassa (olen varmaan ollut väärillä luennoilla, sillä olen kuullut satoja hyviä luentoja, joista harva on suoranaisesti huikea).

Lähes pelkästään työhön liittyviä asioita ei aina jaksa kuitenkaan katsella. Instagram on pysynyt samanlaisena monta vuotta, niin hyvässä kuin pahassa. Ja sitten on Twitter.

Pitämilläni sosiaalisen median luennoilla ja oppitunneilla sekä ala- ja yläkoulun oppilaat ovat hienosti valveutuneet, kuinka epäilyttävien tyyppien blokkaaminen (estäminen) somessa on tehokas tapa suojautua epämiellyttäviltä kommenteilta ja ehdotuksilta.

Sosiaalisen median kulttuuriin kuuluu, ettei blokkaamista tarvitse sen kummemmin selitellä. Jos jokin tuntuu some-seuraajassa häiritsevältä, on alaikäisten hyvä tietää, että on lupa blokata tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.

Twitterissä blokkaamista harrastavat aikuiset ihmiset, ja usein myös aivan syystä. Twitter on otollinen maaperä suomalaiselle rasismille, koska siellä anonyymit ”maahanmuuttokriitikot” ja ”roturealistit” trollaavat vähääkään suvaitsevaisempien, omalla nimellään kirjoittavien twiitteihin omia aivopierujaan.

Samaan aikaan tulee ihmeteltyä keskustelua haluavien Twitter-käyttäjien alati kiihtyvää tahtia blokkaamisten määrässä, mutta toisaalta minä en Twitterissä kovin kauan päivän aikana viihdykään.

Jos siellä viettää useamman tunnin vuorokaudessa, alkaa blokkisormi epäilemättä herkemmin viuhua jatkuvasti häiriköivien kohdalla. Blokkaamisen tarkoituksena on aktiivisten somevaikuttajien mukaan myös estää muita näkemästä vahingollista sisältöä, joita nämä trollaajat ulostavat toisten twiittien perään.

Monilla aktiivisilla Twitterin käyttäjillä on jo tuhansien tilien blokkilistoja.

Vaikka blokkaamiset ovat varmasti useimmiten aiheellisia, käy pakostakin mielessä, kuinka kukaan jaksaa tuollaista keskustelualustaa? Kuinka paljon aikaa menee blokkilistojen tekemiseen ja kuinka paljon jää aikaa hedelmälliseen keskusteluun?

Kannattaako Twitterissä edes olla, jos aika menee blokkaamiseen?

Kirjoittaja on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.