Kolumni: Elämä tähden kanssa

J. Weilin kirja Tähti sydämellä on kertomus selviytymisestä epätoivon keskellä. Se on myös tarina periksiantamattomuudesta ja toivosta.

Holokaustista selvinnyt Weil kirjoitti kokemastaan kirjan, jossa mielettömyydestä etsitään mieltä, jossa kauneus ilmaantuu mädän keskellä. Ehkä enemmän kuin yksikään lukemani kirja, Tähti sydämellä osoittaa, kuinka inhimillisyyden syvin henki säilyy jopa määrätietoisimman vihollisen uhatessa.

Kuvittele, miten jäsentäisit maailmaa, jos jokainen koputus oveen tarkoittaisi sitä, että valtio naapureittesi avustamana olisi päättänyt anastaa asuntosi, omaisuutesi ja jopa vaatteet päältäsi. Ja kun sinut olisi otettu lopullisesti haltuun, sinut koottaisiin kasaan kuin osa karjaa ja tungettaisiin junaan, joka veisi sinut onnettomaan kuolemaasi.

Mitä ajattelisit, kun sinulle sanottaisiin, että sinun tulee kantaa suurta kirkkaan keltaista symbolia rinnassasi, jotta sinut tunnistettaisiin väkijoukosta? Ja mitä jos tuo symbolisi olisi tärkeä sinulle ja kansallesi ja muistuttaisi teitä perinnöstänne. Olisi varmastikin vaikeaa löytää tästä tilanteesta mieltä ja vielä vaikeampaa olisi kertoa siitä yhtenäinen tarina.

Tähti sydämellä on tarina juutalaisesta miehestä natsien valloittamassa Prahassa. Kertomuksen tarkoituksena on kuvata, kuinka on mahdollista välttyä ruumiin ja sielun kuolemalta.

Daavidin tähti oli merkki, jonka natsit vaativat juutalaisia ompelemaan vaatteidensa rinnuksiin. Jos tähteä ei ollut, tiesi se kuolemaa, jos tähti oli, joutui kanssaihmisten kaltoinkohtelemaksi ja syrjimäksi. Jokaisen päivän jokainen minuutti johti lähemmäksi väistämätöntä kutsua juna-asemalle.

Kaikesta huolimatta tarina on hämmästyttävän kaunis ja mieltäylentävä. Tarinan päähenkilö J. Roubicek on elämäänsä tyytyväinen ja syvästi rakastunut pankkivirkailija. Hänellä on pitkä ja intohimoinen suhde Ruzenan kanssa, joka päättyy, kun Ruzena lähetetään puolisonsa kanssa keskitysleirille.

Roubicek pitää sieluaan elossa kauniilla muistoilla Ruzenasta, ja ruumiinsa pitimiksi hän syö pilaantunutta ruokaa. Hän tarrautuu elämään, ei suostu antautumaan, vaikka tilanteessa olisi varmasti helpompi kuolla.

Väkivalta ja viha juutalaisia kohtaan kantautuu aina antiikista saakka, kun roomalaiset ja kreikkalaiset häpäisivät heprealaisten temppeleitä ja hajottivat juutalaisen kansan diasporiin.

Itävaltalainen M. Steinschneider käytti antisemitistisen ennakkoluulon käsitettä vuonna 1860 kritisoidessaan ranskalaisen E. Renanin väitettä arjalaisten ylemmyydestä suhteessa juutalaisiin, arabeihin ja assyrialaisiin.

Vuonna 1879 saksalainen journalisti ja agitaattori W. Marr julkaisi pamfletin, jossa ilmiö rajattiin antisemitismi-käsitteen alle ja koskemaan ainoastaan juutalaisia. Tämä pamfletti yhdessä lukuisten aikakautta määrittäneiden aatteellisten virtausten kanssa tarjosi kipinän politiikalle, joka lopulta johti holokaustiin.

Rubicekin henkilöhahmon lapsenkaltainen viattomuus paljastaa tarinan kautta juutalaisten kohtaaman vihan ja julmuuden. Natsit vangitsivat leikiten juutalaisia, nämä eivät muutamaa poik­keusta lukuun ottamatta kamppailleet orjuuttajiaan vastaan. Eräs tarinan rabbi kertookin, kuinka kamppailu vapaudesta alkaa vasta, kun toivo on lopullisesti menetetty.

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.