Kolumni: Historia ja suurmiehet

Vuonna 1840 T. Carlyle julisti, että maailman historian suunnan määrittelivät ihmiskunnan suurmiehet. Suurmiehien roolin korostamisesta tuli Carlylen jälkeen vaikutusvaltainen teoria pitkäksi aikaa.

Sen haastoi marxismin ja muiden sosiaalihistorioiden kehitys 1900-luvulla. Niiden mukaan merkittävät erityiset yksilöt eivät määritelleet historian suuntaa, vaan ihmismassat ja heidän kollektiiviset intressinsä.

Viime vuosien aikana Carlylen edustama kanta sankareiden roolista historian liikevoimana on nostanut jälleen päätään populististen sekä lukuisten ääriliikkeiden piirissä.

Pari viikkoa sitten Uudessa-Seelannissa tapahtuneen terroriteon tekijä N. Tarrant kirjoitti manifestin kertoakseen kehityksestään sankariksi. Tälle tekstille, kuten myös aikaisemmille, muun muassa A. Brevikin, D. Roofin ja R. Bowersin manifesteille, on yhteistä ajatus historian suunnan kääntymisestä yhden ihmisen toimesta.

Tarrant toivoi, että hänen tekonsa saisi aikaan koston ja väkivallan kierteen, joka löisi lopullisesti kiilan eurooppalaisten ja maahanmuuttajien välille.

Tätä kieroutunutta historiakäsitystä vaivaa kummallinen lisääntymisfiksaatio. Äärinationalismille on aina ollut pakkomielteenä hedelmällisyys ja syntyvyys, jopa niin pitkälle, että maahanmuuttajataustaisille miehille lapsia saaneita naisia on pidetty uhreina.

Tarrant kirjoitti manifestissaan hokemana, ”kyse on syntyvyydestä, kyse on syntyvyydestä, kyse on syntyvyydestä”. Tähän hokemaan perustuu myös niin sanottu suuri väestövaihdosteoria, jonka tiivistymän voi lukea ranskalaisen oikeistolaisen poleemikon R. Camusin 2014 ilmestyneestä samannimisestä kirjasta. Tarrant nimesi manifestinsa Camusin teoksen mukaan.

Kirjassaan Camus kehittelee salaliittoteoriaa, jonka mukaan on meneillään laajamittainen eurooppalaisen valkoisen enemmistön vaihtaminen pohjoisafrikkalaisilla ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevilla muslimitaustaisilla maahanmuuttajilla.

Sillä tosiasialla, ettei tällaista absurdia ja mahdotonta suunnitelmaa väestönvaihdosta ole todellisuudessa olemassa, ei ole ollut vaikutusta äärioikeistolaisten piirien hysteriaan. Tällainen reagointi ei ole kuitenkaan vain omalle aikakaudellemme ainutlaatuista.

Vuonna 1916 M. Grant julkaisi Yhdysvalloissa kirjan, jota muun muassa A. Hitler piti raamattunaan. Grantin teoksella sekä Yhdysvaltojen 1900-luvun alun rotuhygieenisellä liikkeellä oli vahva rooli natsismin kehityksessä.

Kirjassaan Grant esitti pseudotieteellisen teorian, jonka mukaan Yhdysvallat löytänyt valkoinen ”pohjoismainen” rotu ja sen suuret keksinnöt olisivat tuhoutumassa hallitsemattoman rotujen sekoittumisen seurauksena.

Grantin ajatus on löytänyt useissa aikakausissa uuden muodon, ja nyt hänen ideologiset jälkeläisensä puhuvat manifesteissaan valkoisten joukkotuhosta. Väestönkehitystä koskeva vainoharha on pelkoihin perustuva projektio, joka on voimakkaasti ristiriidassa tosiasioiden kanssa.

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.