Kolumni: Joulu mökillä – aito sauna vastaan ulkohuussi

Onko tämä joulu vihdoin se, josta olen vuosia haaveillut? Ei enää viime hetken pikaisesti hoidettavia asioita töistä lähtiessä, ylimääräistä kiirettä ja tohinaa, vähemmän kiristettyä pinnaa, vähemmän joululahjoja, vähemmän ruokaa, vähemmän kaikkea. Niiden sijaan enemmän aikaa lepoon, läheisille ja yhdessäoloon.

Ehkä myöhäisillan oma lukuhetki takan ja laadukkaan suklaarasian ääressä, kuusen tuoksusta ja rauhallisesta joulumusiikista nauttien. Tosin tässä kohdin mennään jo metsään. Minun myöhäisiltani tarkoittaa kylläkin melkolailla viimeistään kello yhtätoista, kun tiskikone on saatu päälle.

Kai juuri se tunnelma on joulussa tärkeintä, mutta harvoinpa sekään syntyy aivan itsestään. Koristelut, kattaus, ruuat, kukkien ja joulukuusen tuoksu, musiikki ja kauniisti paketoidut lahjat luovat monelle joulun tunnelman, mutta ei ilman aikaa ja vaivaa.

Yleensä joulun valmistelee nainen. Usein sen tekee äiti. Aina on ollut naisia ja äitejä, jotka pitävät huolta siitä, että joulujen ketju ei katkea. Ehkäpä se joulu, ja äitikin olisi leppoisampi, jos apua huomattaisiin antaa ihan pyytämättä.

Joulun helppoutta etsiessä jouluja on tullut vietettyä ulkomailla muulloinkin kuin siellä asuessa, mutta ei sekään jouluihmiselle ole ollut sopiva ratkaisu. Edes viime joulu Israelissa ei saanut joulua tuntumaan joululta.

Muutaman vuoden olen haaveillut joulusta mökillä. Millaista olisikaan viettää joulua isomummon ja isotuffan vanhassa talossa, pakkasen pauketta nurkissa kuunnellen, tuvan valtavaa leivinuunia lämmittäen. Vaan eipä perhe tuosta innostunut.

Juu, myönnän, aika hankalaa olisi ruokien laitto ilman juoksevaa vettä, ja talon lämmittäminen veisi useamman päivän. Nuorisolle viimeinen pisara olisi sisävessa, jossa talvisaikaan ei ole käytettävissä pisaraakaan vettä, vaan ulkohuussi kutsuisi yölläkin.

Mutta, mökillä olisi se ainoa oikea joulusauna. Lyhdyn valossa pihan poikki mustan saunan ylälauteille ja sieltä hankeen vilvoittelemaan. Kaupunkioloissa jää nuo molemmat tekemättä.

Vaan millaista olisi herätä ehkä hiirten rapinaan aamulla kylmässä talossa, sytytellä joka huoneen uuniin ja pariin hellaan tulet.

Ajatus houkuttaa palaamaan kauppiasperheen jouluun 1900-luvun alkuun, mutta mietityttää, löytyisikö sieltäkään se oikea tunnelma, vaikka hiljaisuus, rauhoittuminen ja vaatimattomammat olosuhteet pakottaisivat perusasioiden äärelle. Muutenhan en voi asiaa tietää, jos en joku joulu kokeile! Jospa jo ensi jouluna perhe ja suku innostuisivat kanssani.

Kyllähän se kuitenkin on niin, että minun jouluni on joka tapauksessa työteliäs. Kotijoulu voittaa kyllä vuorokauden matkustuksen lämpimään, jossa perille päästyä sekalaisessa seurassa stressi on varmasti vähintään samaa luokkaa kuin kotona joulua valmistellen.

Toisaalta parasta joulussa onkin valmistelu, jota kestää pidempään kuin sen yhden päivän, siitä ajasta saa ja ehtii nauttia. Toivottavasti tänäkin vuonna myös sen pienen iltahetken. Rauhaisaa joulua!

Kirjoittaja on Keski-Suomen Martat ry:n toiminnanjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.