Kolumni: Kesä tarvitsee kaverikseen marraskuun loskan

Millaisia piirteitä kuuluu hyvään kesään? Vähintään kattavan ja ”tilastollisesti luotettavan” vastauksen löytää netin keskustelupalstoilta.

Kesän lämpö, valo ja vähälumisuus saavat keskustelijoilta kiitosta. Kehuja annetaan myös muun muassa paljain jaloin kävelylle, rantasaunalle, järvivedelle, grilliruualle, kesäfestareille, rennolle hengailulle, aamukahveille parvekkeella, kirjan lukemiselle rannalla ja lämpimille sateille.

Kesässä monia miellyttävät myös niukka vaatetus ja varsinkin se, ettei koko ajan tarvitse olla pukemassa ja riisumassa. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Osaisimmeko arvostaa tätä kesäluksusta yhtä paljon ilman loppuvuoden pimeyttä, marraskuun räntäsadetta, kaikki vaatteet päälle vaativaa tammikuun purevaa pakkasta ja alkukevään tunnissa muuttuvia kelejä? Monesti kuulee sanottavan, että kesä tuntuu niin hienolta juuri siksi, että sille on Suomessa selkeitä kontrasteja.

Onko toteamus oikeasti suomalaisten yleinen ja yhteinen mielipide vai jonkinlainen yritys lohduttautua sen suhteen, että näin tämä vuodenkierto Suomessa sattuu menemään? Pidimme siitä tai emme.

Minä taidan kuulua ensimmäiseen ryhmään. Kevään herääminen ja kesän lämpö ovat spesiaaleja sen takia, ettei niistä nautita koko ajan. Jos arjettomuudesta tulee arkea, se menettää ainakin osan hohdostaan.

Osaksi suomalaisten mielikuvaa kesän hienoudesta muokkaa varmasti kesäloma. On eri asia aloittaa päivä hitaalla heräämisellä omaan tahtiin kuin lyödä tokkuraisena kiinni ennen seitsemää huutava herätyskello toivoessaan mielessä ”että vielä jos kaksi minuuttia ehtisi pitää silmiään kiinni...”.

Voisiko kesäpäivän malli olla jotain seuraavaa? Silmät auki hyvin nukutun yön jälkeen kello 8.30. Ennen aamupalaa puoli tuntia sängyssä loikoilua tai ”sängyssä loikoilua”.

Aamupala ulkona terassilla tai parvekkeella rauhassa aamun lehtiä lukien. Sen jälkeen pientä puuhastelua pihalla. Juuri ennen puolta päivää pilvettömältä näyttävä taivas kasaa muutamia valkoisia varjoja, ja kävely-, juoksu- tai pyörälenkille voi lähteä paahteettomassa pilvipoutaisessa säässä.

Suihkun jälkeen keittolounas ja päiväunet. Sitten onkin aika valmistella grillattavia, kun ohimenomatkalla kulkevia vanhoja tuttuja on tulossa piipahtamaan.

Ovikellon soidessa taloon tulee uutta elämää. Iltaa istutaan aikuisväellä tai lapsiperhehengessä grilliherkkuja ahmien ja holillisia tai holittomia kesäjuomia kumoten.

Vieraiden poistuttua on aika heittäytyä sohvalle ja katsoa kesäiltaan sopiva torkahtamiskelpoinen elokuva. Väsymyksen hiipiessä saa rauhassa siirtyä kirjan kanssa sänkyyn, ja kohta valot pois.

Onneksi tätä kesäpäivää miettiessä ei tarvitse todeta kliseistä yhtä tylyintä: ”sitten minä heräsin”. Tosin ei tuo kaikki voisi olla arkeakaan. Ei yksilön itsensä eikä tämän maan kansantalouden kannalta.

Yhdestä kesälomapäivästä se kyllä menee enemmän kuin hyvin. Sillä ehkä jaksaa taas hetken, kun tallustaa kontrastimarraskuun loskakelissä.

Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.