Kolumni: Kesätyön unelma

Kesä tulee keleistä piittaamatta, ja samoin saapuvat kesähessut työpaikoille. Helppoa nuorten työnsaanti ei ole, sen verran olen lähipiirissä ja työssäni asiaa seurannut.

Vuosittain tulee luettua kymmeniä kesätyöhakemuksia, ja usein saan myös palautetta työnhakuprosessista. Tapanani on kuitata saapunut työhakemus viimeistään vuorokauden sisällä ja viestiin laitan myös ajankohdan, milloin palaan asiaan. Ja aina palaan.

Vaan usein nuoret kertovat, etteivät tiedä, onko vastaanottaja edes saanut hakemusta tai miten hakuprosessi etenee. Karkea arvio heiltä on, että noin kolmasosa hakemuksista ei koskaan saa vastakaikua.

Siis miksi? Jos ei muuten osaa epäkohtaa nähdä, niin pohtiipa sitten vaikka asiaa omalta kohdaltaan. Miltä minusta tuntuisi, jos en tiedä, onko itselleni tärkeä sähköposti koskaan saavuttanut vastaanottajaa. Aivan varmasti vähintä, mitä me aikuiset voimme tehdä, on vastata nuoren hakemukseen, oli se sitten avoin hakemus tai työnhakuilmoituksen myötä tullut.

On hienoa, että monella yrityksellä on jo vakiintunut kesätyömalli ja Tutustu ja tienaa -paikkoja on tarjolla joko omassa organisaatiossa tai esimerkiksi Kesäduuni-rahoituksen kautta yhdistyksissä. Monissa kunnissa on käytössä kesätyösetelit, jotka kuitenkin vielä vaativat ahkeraa markkinointia, jotta yritykset ja yhdistykset tietävät tästä työllistämistavasta.

Työhakemuksia on vuosien varrella nähty laidasta laitaan. Ytimekkäin lienee sähköposti saatesanoilla; tavritsen rahaa haluan töihin! Osasta taas näkee, että hakemus ei ole nuoren itsensä laatima, mutta iso osa on oikein mukavaa luettavaa.

Olen kuullut toiveita, että peruskoulussa opeteltaisiin esimerkiksi opon tunneilla työhakemuksen tekoa, CV jo usein siellä tehdäänkin.

Omat nuoret ovat toivoneet, että koulussa käsiteltäisiin enemmän työsuhdeasioita. Ei niinkään ammattiliittojen näkökulmasta, vaan puolueetonta tietoa esimerkiksi työehtosopimuksista ja työoikeuden perusteista, kaikilla kun ei ole työoikeuteen perehtyneitä vanhempia, jotka osaavat antaa neuvoja työsopimuksen tekemiseen.

Vaan mitäpä siinä teet, kun työnantaja iskee nuoren eteen paperin, jossa lukee työajan vaihtelevan 0 tunnista 38 tuntiin viikossa ja vaihtelevasta työajasta on sovittu työntekijän pyynnöstä, vaikka todellisuus olisi toinen. Vaihtoehdot taitavat olla, ota tai jätä. Tai kun työvuoroja ei kuulu vielä paria päivää ennen seuraavaa työviikkoakaan tai tarjotaan kahden tunnin keikkoja työehtosopimuksen vastaisesti.

Usein juuri näin toimivien organisaatioiden kotisivuilla on hienot tekstit siitä, kuinka nuorista kannetaan huolta ja he ovat tärkeä voimavara.

Vaan jospa me työnantajat nyt ryhdistäydyttäisiin. Ei ole kyse siitä, etteikö meillä olisi lakeja ja säännöksiä enemmän kuin tarpeeksi, vaan siitä, että asetuttaisiin toisen asemaan ja kohdeltaisiin inhimillisesti. Työvoimapulasta on aika vaikea puhua, ennen kuin työpaikoilla opitaan käyttäytymään niin, että siellä viihdytään, tarjotaan asiallisia sopimuksia ja kohdellaan nuoriakin ihmisinä ja kallisarvoisina sellaisina, tulevaisuutemme turvaajina.

Kirjoittaja on Keski-Suomen Martat ry:n toiminnanjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.