Kolumni: Löytäjä saa pitää – ja sotkea?

Kansalaisaloite kaivoslain uudistamiseksi keräsi lähes 60 000 kannattajaa ja etenee siten eduskunnan käsiteltäväksi. Hyvä niin, sillä nykyinen kaivoslakimme kattaa monikansallisille kaivosyhtiöille turhan korean pöydän. Keski-Suomessakin on useita varauksia vireillä.

Louhimastaan malmista yhtiöt eivät maksa veroa Suomen valtiolle. Kyseessä on 1700-luvun lainsäädännöstä peräisin oleva löytäjä saa pitää -periaate, jollaista ei enää juuri muualla sovelleta. Suomessa siis tyydytään välillisiin tuloihin, joita saadaan esimerkiksi kaivostyöläisten palkkojen verotuksesta. Samalla on kuitenkin menetetty alueella jo olleita työpaikkoja ja verotuloja esimerkiksi luontomatkailun ja kalastuksen aloilta.

Finnwatchin mukaan yhteisöverokertymä metallikaivosyhtiöiltä oli vuosina 2011–2014 vain 92 miljoonaa euroa. Malmia louhittiin samana ajanjaksona 4 miljardin euron arvosta ja aggressiivisesta verosuunnittelusta koitui 49 miljoonan euron veromenetykset.

Kunnat ovat kaivosasioissa vailla todellista päätösvaltaa, maanomistajista puhumattakaan. Tuusniemellä kaivosyhtiö sai malminetsintäluvan kunnan vastustuksesta huolimatta. Kaavoituksella ei aina voida sulkea edes tärkeitä luontomatkailualueita kaivostoiminnan ulkopuolelle, kuten Kuusamon Juomasuon tapauksessa nähtiin. Korkein hallinto-oikeus kumosi kaavan, jolla pyrittiin rajaamaan Kitkajoen ranta-alueet kaivostoiminnan ulkopuolelle.

Syrjäseutujen palvelutkaan tuskin imelien puheiden mukaisesti paranevat, sillä nykyisten kaivosten yhteydessä on nähty, että työntekijät asuvat mieluiten lähimmissä suurissa taajamissa. Hyödyt jäävät siis paikallisille olemattomaksi, haitat sen sijaan eivät. Talojen ja mökkien arvo romahtaa, pohjavedet ja vesistöt ovat uhan alla, raskas liikenne sekä pöly, melu ja valosaaste lisääntyvät.

Kaikesta tästä maksetaan ainoastaan kaikkein lähimmille maanomistajille nimellisiä korvauksia. Näyttää siltä, että markkinataloudessa pyhä yksityinen omistusoikeuskin on toissijainen asia, kun kyseessä on kaivosalan suuryritysten etu.

”Vain yksi tuhannesta malminetsintäprojektista johtaa kaivokseen”, rauhoittelevat kaivosyhtiöt paikallisia tiedotteissaan. Yrittävätkö yhtiöt siis sanoa, että ”antakaa meidän rauhassa kokeilla, josko onnistuisimme siinä, missä ette missään tapauksessa halua meidän onnistuvan.” Sitä paitsi todennäköisyys ”voitolle” on liian hyvä arpajaisissa, joihin kaikki suomalaiset joutuvat osallistumaan.

Kansalaisaloite puuttuu nykyisen kaivoslakimme leväperäisyyksiin. Paikallishallinnoilla ja maanomistajilla olisi enemmän valtaa. Luonnonsuojelualueet olisivat yksiselitteisemmin turvattuja malminetsinnältä. Kaivosyhtiöille asetettaisiin vakuudet jälkisiivouksen kustantamiseksi. Louhituista mineraaleista perittäisiin veroa. On käsittämätöntä, että nämä eivät ole modernin oikeusvaltion käytäntöä jo nyt.

Kirjoittaja on oikeustieteen maisteri, eräopas ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.