Kolumni: Lisää kahvia!

Kapitalistien ja luovien ihmisten ambrosia kahvi on monia asioita: se on sosiaalisten rituaalien kiinnike, kolonialismin historiaan kiinnittynyt maataloustuote ja maailman yleisimmin käytetty päihde. Kokonaiset taloudet lepäävät sen kultivoinnissa ja sen kofeiinissa.

Kahvin viimeaikaiset uudelleenjärjestelyt menevät paljon pidemmälle kuin kerma ja sokeri: reilunkaupan leimat, maitoa korvaavien lisäkkeiden ilmaantuminen markkinoille. Kahviin lisätään öljyjä, makuaineita, jäätelöä ja keksejä.

Kahvi on saanut aikaiseksi moraalisia ja oikeudellisia kamppailuja ja ”rakkaus on paahtamista” -teemallisia häitä.

Jos tarkastelee kahvin roolia massayhteiskunnan tasolla, voidaan erottaa ainakin kolme vaihetta.

Ensimmäisessä vaiheessa 1900-luvun taitteen kahviloista eteenpäin ilmaantuivat markettien kahvipaketit, pikakahvi ja huoltamoiden kahvipannut. Tässä vaiheessa olennaista oli kahvin hinta. Kukaan ei ollut valmis maksamaan kahvistaan liikoja.

Toisessa vaiheessa markkinoille ilmaantui kahviketjuja kuten esimerkiksi yhdysvaltalainen Starbucks. Starbucks oli keskeinen toimija nykyisen kahvikulttuurin olemassaololle.

Se sai ihmiset maksamaan kahvistaan viisi euroa annokselta! Aikaisemmat sukupolvet olisivat ostaneet useamman kahvipaketin kotiinsa.

Kolmannessa vaiheessa kahvin kuluttajat ovat alkaneet kiinnostua kahvin alkuperästä.

Kahvia myydään viljely­alueiden, viljelijöiden, jopa pensaiden tiedoin varustettuina. Ihmiset ovat valmiita maksamaan kymmeniä euroja kahvista, joka on valmistettu äärimmäisen harvinaisesta vähän satoa tuottavasta vihreälehtisestä kahvi­pensaasta.

Kahvin ympärille on syntynyt kahvinörttien kulttuuri. Tietenkin kaikki aikaisemmatkin vaiheet ovat edelleen mukana kahvikulttuurissa, kukapa ei rakastaisi pannukahvia nuotiolla.

Kiinnostavaa on kuitenkin huomata nuorten lisääntynyt intohimo kahvia kohtaan. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan neljäs kahvikulttuurin aalto. Omat kotipaahtimot?

Johan Sebastian Bach sävelsi 1734 niin sanotun Kaffeekantaten. Kantaatissa ylistetään kahvia: ”Ah! Kuinka makea kahvin maku on, ihanampi kuin tuhat suudelmaa, miedompi kuin makea muskatelli. Kahvia, kahvia, minun on saatava, ja jos joku haluaa minua hemmotella, ah, kuppini kahvilla täyttäkööt!”

Asiantuntijoiden mukaan kahvissa on enemmän aromaattisia osatekijöitä kuin viinissä. Jotkut ovat päätyneet jopa tuhanteen eri tekijään.

On jopa väitetty, että kahvin hinta on suoraan suhteessa kahvin laatuun. Tätä ei voi sanoa esimerkiksi viineistä. Voisiko kahvi päästä neljännessä aallossa samalle kulttuuriselle tasolle kuin viinit?

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.