Kolumni: Moraaliverkko

Kulutuskeskeisyys ja psyykkinen elottomuus näyttävät kietoutuvan toisiinsa. Mielihalujen toisteinen kuluttaminen ilman minkäänlaisia ohjaavia rajoja saa aikaiseksi tilanteen, jossa kuluttaminen muuttuu ritualistiseksi pakoksi.

Ihmismielen ja hyvinvoinnin yksilökeskeinen kuvaaminen on hämärryttänyt niiden kulttuurista perustaa. Esimerkiksi masennus, joka loisti aikaisemmissa kulttuureissa poissaoloaan, on noussut kulutusyhteiskuntia määrittäväksi ilmiöksi.

Kolmekymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa ensimmäisen masennusdiagnoosin antamisikä oli keskimäärin 30. Nykyään vastaava ikä on 14.

On arvioitu, että masentuneiden määrä tuplaantuu jokaisen sukupolven mukana. Kärjistäen: 18–29-vuotiaista 50 prosenttia kärsii masennuksesta keski-ikään mennessä, ja jos edetään yksi sukupolvi eteenpäin, käytännössä kaikki kulutusyhteiskuntien ihmiset ovat masentuneita.

R. Mojtabai kävi läpi 5 600 masennusdiagnoosia ja huomasi, että ainoastaan 38 prosenttia tapauksista täytti masennuksen kriteerit.

Tähän sekaannukseen on varmasti lukuisia syitä, mutta yksi kiinnostava seikka on länsimaisia ihmisiä vaivaava lannistuneisuus. Nuoret ja aikuiset kokevat yltäkylläisyyden keskellä päämäärättömyyttä, merkityksen ja mielekkyyden katoa.

Lannistuneisuus jakaa masennuksen kanssa monia piirteitä. Sen vuoksi lannistuneisuus voidaan helposti luokitella eriasteiseksi masennukseksi, mutta sitä ei voida hoitaa lääkkeillä.

R. Narollin kehittämällä moraaliverkon käsitteellä tarkoitetaan yhteisön jäsenten hyvinvoinnille vaadittavaa kulttuurista infrastruktuuria. Naroll osoitti yhteiskuntien rapautuvan, jos niiden moraaliverkko heikkenee.

Jotta näin ei tapahtuisi, moraaliverkon tulisi huomioida yhteisön jäsenten keskeisimmät psykologiset, sosiaaliset ja henkiset tarpeet. Näihin kuuluivat Narollin mukaan identiteetin tunne, yhteenkuuluvuuden tarve, yhteiset toimet, olemassaolon perustaa rakentavat jaetut rituaalit ja uskomukset.

E. Fromm puhui ”suuntautumiskehyksestä”, joka oli yksi tärkeistä eksistentiaalisista tarpeistamme. Fromm painotti, että ”markkinoiva luonne” oli kahlinnut ihmisen kyvyttömäksi täyttämään inhimillisiä kuuluvuuden, juurtuneisuuden, identiteetin, transsendenssin ja älyllisen stimulaation tarpeita.

Frommin mukaan kulutusyhteiskunnat ovat kulttuurisen mielisairauden vallassa. Tällä hän tarkoitti patologista epäsuhtaa sosiaalistamisprosessien ja kansalaisten psyykkisten tarpeiden välillä.

Ihmiskulttuuri on vääristynyt markkinakoneeksi, jota ohjaavat taloudelliset prioriteetit ja psykologinen manipulaatio. Kollektiivisen psyyken haltuunottoa on edesauttanut äärimmäisen hienostunut ihmistä muokkaava koneisto, joka ylläpitää illuusiota kuluttajien onnellisuudesta ja siten voimistaa odotuksiamme materiaalista maailmaa kohtaan. Kaikki muuttuu epätodelliseksi, jopa itseys.

Epätodellisuuden vallitessa äärimmilleen paisuneet odotukset törmäävät väistämättä todellisuuden kanssa. Kun mikään todellinen ei lopulta kykene vastaamaan odotuksia, ihmisen elämä muuttuu sarjaksi pettymyksiä.

Suurin osa pettymyksistä on pieniä, mutta nekin kasautuvat lopulta suureksi elämää synkistäväksi taustaksi. Näissä olosuhteissa ihminen on taipuvainen kokemaan lannistuneisuutta.

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.