Kolumni: Omituisia asioita

Netflixin Stranger Things -sarjan nuori lapsisankari toteaa turhautuneena erään miltei tuhoutumatonta vihollista vastaan käydyn kamppailun jälkeen, ”miksi meidän tehtävänämme on pelastaa ihmiskunta?” Tämä on oikeutettu kysymys. Sarjassa joukko yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria joutuu ratkomaan massiivisia ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia ja yrittäessään siirtää taakkaansa aikuisten harteille nämä pettävät heidät kerta toisensa jälkeen.

Olemme tottuneet tällaisiin lapsisankareihin länsimaisessa populaarikulttuurissa. 1980-luvulta alkanut vahva kuvasto nuorista pyöräilemässä uhkia kohti tai pakoon niitä on tullut meille tutuiksi esimerkiksi elokuvista E.T ., Arkajalat ja Attack the Block . S tranger Things jatkaa tätä perinnettä kunniakkaasti samoin kuin Netflix-elokuva Rim of the World.

Nämä tarinat lasten ja teinien rohkeudesta perustuvat oletukseen, että rohkeus ja sankarillisuus olisivat nuoruuden olennaisia piirteitä. Tällä oletuksella on vastinparinsa. Sen mukaan nuoret ovat aikuisia kykeneväisempiä ratkomaan ongelmia. Ja että aikuiset tai ainakin suurin osa heistä ei kykene vaaran uhatessa nousemaan sitä vastaan tai ovat jopa syypäitä ihmiskuntaa uhkaaviin katastrofeihin.

Esimerkiksi Rim of the World -elokuvassa aikuiset kuvataan satiirinomaisesti typeryksinä tai lapsensa hylkäävinä pelkureina tai jopa moraalittomina. Valtaosa aikuisista on poissaolevia, kuolleita tai heitä ei ylipäätään kuvata. Stranger Things -sarjassa aikuiset ovat tietämättömiä tai korruptoituneita muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lapsille jollain tapaa hyödylliset aikuiset ovat yhteiskunnasta irrallaan: neuroottinen Joyce, alkoholisti Hopper ja salaliittoteoreetikko Murray.

Tällaiset tarinat menevät saumatta yksiin viime aikojen poliittisen ilmapiirin kanssa. Olemme nähneet nuorten poliittisten aktivistien nousun maailman valokeilaan. Yhdysvalloissa Floridassa 2018 tapahtuneen Parklandin lukioammuskelun vanavedessä alkaneen aselakien tiukentamista vaatineiden massiivisen March of Our Lives -mielenosoituksen ja 880 sisarmielenosoituksen seurauksena nuorten mielenilmaukset saivat uuden muodon.

Greta Thunbergin kaltaiset teinit, jotka ovat mukana Sunrise Movementissa lisäämässä ympäristötietoisuutta, kärsivät myös eniten vanhempiensa tekemistä yhteiskunnallisista ja globaaleista lainsäädännöllisten päätösten seurauksista.

Nämä teinit toivat mukanaan valmiin narratiivin medialle. Nuorten sankarillinen viestikapulan haltuunotto ja juoksu kohti toivon mukaan uutta tulevaisuutta. Epäilen, ettei tämä kuitenkaan ollut nuorille pelkkä bravuuri tai yksinomaan heidän urheuttaan. He toimivat aitojen tunteittensa pohjalta kohdatessaan ihmiskuntaa uhkaavia asioita. Kohtaamiensa haasteiden mittasuhteet muuttavat niiden ratkaisun heille moraaliseksi imperatiiviksi.

Nuorilla on valta, voima ja halu muuttaa maailmaa. Tämän maailman idyllisen pinnan alla lymyää kuitenkin tosiasia, että näiden nuorten syliin on tippunut epäonninen perintö. Lukuisissa lapset-pelastavat-päivän-tarinoissa lapset eivät ainoastaan kamppaile ylimaallisia hirviöitä vastaan vaan siivoavat aikuisten tuottamaa sotkua, joka on periytynyt heille valmiina instituutioina ja maailmana.

Kirjoittaja on filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.