Kolumni: Puhelin pois ilta­yhdeksältä

Käyn sekä päivä- että sivutöiden puolesta kouluilla luennoimassa sosiaalisesta mediasta ja digitaalisesta pelaamisesta, niin oppilaille, vanhemmille kuin opettajillekin.

Parhaiten lasten ja nuorten sosiaalisen median käytöstä oppii oppilailta itseltään, jotka ovat yleisesti ottaen ilahduttavan avoimia kertoessaan somen käytöstä.

Vuosien aikana on tullut myös huomattua nuorten valveutuneisuus pelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä asioista.

Muutama vuosi sitten olin puhumassa digitaalisten pelien ikärajoista keskisuomalaisen koulun vanhempainillassa. Dataprojektori heitti valkokankaalle pelien sisältöä kuvaavat PEGI-symbolit.

Kysyin vanhemmilta, tietävätkö he symbolien merkityksen. Hiljaisuus oli sitä luokkaa, että oli helppo kuvitella okapallon viilettävän vanhempien naaman edestä.

Vanhempainillassa oli onneksi 10-vuotiaiden poikien ja tyttöjen kahvila avoinna luokkaretkirahastoaan varten. Nuoret kahvilanpitäjät kuulivat kysymyksen, ja kaikki nostivat kädet pystyyn. Jokaiseen symboliin annettiin oikea vastaus.

PEGI-symbolit kertovat siitä, sisältävätkö pelit muun muassa väkivaltaa, kauhua, ahdistavuutta, päihteiden käyttöä, verkko-ominaisuuksia ja pelien sisäisiä ostoksia.

Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka vanhempien pitäisi tietää, sillä he ostavat pelit ja/tai pelaamiseen tarvittavan laitteiston lapsille. Vastuu ei lopu siihen, eikä vastuuta voi sysätä esimerkiksi kouluille.

Vastikään kävin toisessa maakunnassa luennoimassa sosiaalisesta mediasta 200 yläkoululaiselle. Some-palveluiden turvallisuus on herättänyt huomiota erityisesti Oulussa tapahtuneiden, somessa alkunsa saaneiden lasten seksuaalirikosten sarjan jälkeen.

Grooming tuntuu valitettavasti olevan edelleen kohtuullisen tuntematon termi nuorille, vaikka asiasta on ollut haloota varsinkin tänä vuonna. Internetissä tapahtuvasta seksuaalisen hyväksikäytön valmistelusta eli groomingista on puhuttu kuitenkin jo viime vuosikymmenen alusta alkaen.

Noin puolet koulun oppilaista oli kokenut seksuaalista häirintää internetissä ja sosiaalisessa mediassa, mikä kertoo omalta osaltaan siitä, että asiasta ei voi puhua liikaa. Eikä tätäkään vastuuta voi ulkoistaa kokonaan kouluille.

Vaikka monet käsittelemämme aiheet olivat vakavia ja rankkoja, jäi tästäkin keskustelutuokiosta itselleni positiivinen kuva nuorten yleisestä ymmärryksestä sosiaalista mediaa kohtaan. Uhkat ovat tiedossa, ja niitä varten on osattu suojautua eri tavoilla.

Luennon lopuksi annoin oppilaille tehtävän suunnitella koululleen omat some-säännöt.

Oppilaat suunnittelivat säännöt myös vanhemmille ja opettajille. ”Hashtagia ei tarvitse käyttää jokaiseen sanaan”, ”Laita puhelin pois yhdeksältä illalla” ja ”Älä käyttäydy kuin nuori” ovat suosikkejani.

Kirjoittaja on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.