Kolumni: Saako valittaa jos ei äänestä?

Kohta 45-vuotiaana on itsellänikin vaikeuksia löytää motivaatiota vaaliuurnille lähtemiseen, koska päällimmäinen tunne lopputuloksista on ollut yleensä jokseenkin sama kuin saada kaksi oikein lottoarvonnassa.

Jos kuitenkin oma suosikki joskus eduskuntaan pääsee, tuntuu siltä, että demokraattinen järjestelmämme tappaa viimeistään yksittäisen edustajan vaikutusmahdollisuudet. Siksipä on vaikea uskoa etukäteen annettuihin yksittäisten ehdokkaiden lupauksiin.

Facebookiin perustettu Sama kuva koulutus­lupauksesta joka päivä -sivu on perustettu kolme vuotta sitten. Sivun ideana on julkaista joka päivä sama kuvapari Juha Sipilästä (kesk.) ja Alexander Stubbista (kok.), jotka hymyillen edustavat nuorten naisoletettujen kanssa pitämällä käsissään plakaatteja ”Opintotukea ei heikennetä” ja ”Koulutuksesta ei leikata”.

Lupauksien alla lukee hashtag #koulutuslupaus. No kaikkihan tietävät, kuinka hyvin lupaukset on pidetty.

Sivun kommentoijat kehottavat olemaan äänestämättä Sipilän ja Stubbin puolueita, mutta olisiko tilanne yhtään parempi, jos plakaatteja olisivat pitäneet muiden puolueiden edustajat? En usko.

En myöskään puolustele edellä mainittuja herroja, sillä aivan oma syynsä, että antoivat kasvot perusteettomille lupauksille sekä oman edun tavoittelemiselle. Ainakin siltä se nyt vaikuttaa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Valtteri Törmänen twiittasi osuvasti nuorten kiinnostuksen puutteesta politiikkaa ja vaaleja kohtaan.

Tiivistettynä twiitissä ilmaistaan nuorten halunneen edistää koulutuslupauksen lisäksi muun muassa translakia, maksutonta toisen asteen koulutusta ja ilmastolakkoa, joihin ”sedät” ovat jokaiseen sanoneet ei. Samat ”sedät” ihmettelevät: ”Miksi politiikka / vaalit ei kiinnosta nuoria. Nuoriso on pilalla”.

Jos nuorten mielestä tärkeitä asioita torpataan tasaisen tappavasti eduskunnassa marinoitujen hyväosaisten keski-ikäisten ja vielä vanhempien toimesta, onko ihme, jos suomalainen parlamentarismi ei kiinnosta nuoria, jotka mieluusti näkisivät demokraattisen vaikuttamisen tulokset heti.

Nuorille vuosi on paljon pidempi aika kuin lamaantuneille sedille ja tädeille.

Jos eduskunnassa taas jätetään perinteisesti rohkeimpien asioiden päättäminen seuraavalle hallitukselle, ei luottamus demokratian toimivuuteen ainakaan kasva. Kannattaa muistaa, että kansanedustajat saavat palkkansa, vaikka eivät uskalla tai halua päättää tärkeistä asioista.

Edesmennyt isäni oli kansanedustajana viitisen vuotta 70-luvulla SMP:n ja SKYP:n riveissä. Hän toimi pitkän työuransa aikana esimerkiksi myös automyyjänä, päätoimittajana, agrologina, teurastamon johtajana ja maatalousyrittäjänä. Kysyessäni minkälainen työpaikka eduskunta oli isä-Lauri vastasi: ”paskin kaikista”. Hän oli kokemusasiantuntija.

PS. Minä todennäköisesti äänestän näissäkin vaaleissa. Ja lottoan. Olenhan optimisti.

Kirjoittaja on mediakasvatukseen ja musiikkitoimintaan erikoistunut nuorisonohjaaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.