Kolumni: Verottakaa minusta ilmaston kannalta parempi ihminen

Käytännössä kaikkien suomalaisten tavoin olen ilmastopahis, vaikka haluaisin pitää itseäni ilmastoasioissa kohtuullisen valistuneena ihmisenä. En syö lihaa, asun kerrostalossa, en omista autoa, kierrätän tunnollisesti ja Jyväskylässä liikkumiseen en tarvitse yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta edes julkista liikennettä, kun matkat taittuvat pyörällä tai jalan.

Siitä huolimatta hiilijalanjälkeni on Sitran elämäntapatestin mukaan 8 000 kg CO2e eli vain vähän alle suomalaisten keskiarvon, jonka arvioidaan olevan noin 10 000 kg CO2e. Maapallon kannalta kestävä taso olisi noin 2 000 kg CO2e, joten suomalaisten pitäisi muuttaa elämäntapojaan radikaalisti.

Omalla kohdallani tiedän hyvin, mistä muutoksen pitäisi alkaa: lentämisen ja maitotuotteiden käytön vähentämisestä. Mutta juuri tässä kohtaa asia muuttuu vaikeaksi. En koe luopuvani mistään, kun en omista autoa, koska en ole sellaista koskaan halunnutkaan. Pidän kasvisruuasta, eikä liha ole koskaan ollut minulle erityistä herkkua. Omakotitalossa asuminenkaan ei ole ikinä kiinnostanut. Nämä ilmaston kannalta hyvät valinnat ovat olleet minulle helppoja.

Lentämisen vähentäminen ei sen sijaan ole. Kesälomalla kiertelin Euroopassa etupäässä minivaltioissa, ja reilun viikon matkaan sisältyi viisi lentoa. Tiesin toki, että ilmaston kannalta reissussa ei ole mitään järkeä, mutta eipä tämä tieto irrationaalista käyttäytymistäni muuttanut. Sijoitin päästöjä kompensoidakseni 50 euroa Hiilipörssiin, jonka sivuilta löytyvä huomautus ”Hiilipörssi ei ole lupa kuluttamiseen, eikä tuhlailevaan ja ilmastoa kuormittavaan elämäntapaan” tosin sai oloni tuntumaan uudelleen syylliseltä.

Pystyn löytämään käytökselleni kaksi ilmaston kannalta ikävää syytä. Ensinnäkin lentäminen on halpaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisiin lentoihin meni rahaa vain noin 500 euroa. Eikä Ryanairin lakkokaan onnistunut vähentämään lentämistä, vaikka lento Bolognasta Maltalle oli peruttu. Seuraavana aamuna Maltalle pääsi Roomasta 160 eurolla. Ylimääräinen Bologna–Rooma-matka sentään taittui junalla.

Toinen syy käytökseeni voi olla vielä huolestuttavampi. Muistan ajatelleeni, että parempi tehdä tällainen kierros, kun vielä voi. Eli tuprutellaan hiilidioksidia ilmaan niin kauan kuin se on taloudellisesti mahdollista eikä ole moraalisesti täysin tuomittavaa.

En minä voi arvostella ketään lihansyönnistä tai autoilusta, koska muilla lienee vastaavia selityksiä omalle toiminnalleen, jonka haitallisuus on tiedossa, mutta se ei heijastu käytäntöön.

Kesälomamatkani jälkeen julkaistiin IPCC:n ilmastoraportti, joka on pahentanut ilmastosyyllisyyttäni, mutta en vieläkään aio lopettaa lentämistä. Talvilomalle on jo ostettu lennot hiihdon MM-kisoihin Itävaltaan, eikä rajattujen lomapäivien takia tunnu ajan puolesta mahdolliselta käydä katsomassa paikan päällä Manchester Unitedin pelejä junalla ja laivalla, vaikka tämä ajatus muuten houkuttaisi. Yritän kuitenkin vähentää lentämistä ja aion jatkossa maksaa aina tuntuvan päästöhyvitysmaksun (jollakin muulla tavalla kuin lentoyhtiöiden vapaaehtoisilla maksuilla).

Vaikeiden ilmastovalintojen tekemisessä auttaisi esimerkiksi haittavero ympäristöä kuormittavalle kulutukselle, jota on esittänyt muun muassa Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana vuodenvaihteessa aloittanut Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho (KSML 30.12.2018). En sure sitä päivää, kun lentomatkustaminen ei ole nykyisessä laajuudessaan mahdollista ja matkailua on pakko ajatella eri tavalla.

Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.