Maataloustyön matalapalkkaisuudesta

Maatalouden kausityöntekijöiden riittävyydestä keväällä noussut keskustelu osoitti, että monet kaupungistuneet suomalaiset ovat autuaan ymmärtämättömiä kotimaisen ruuan tuotanto-olosuhteista ja taloudellisesta toimintaympäristöstä.

Ajattelin, että koronakriisin seurauksena kotimaisten tuottajien arvostus vihdoin lisääntyisi, mutta olin tyrmistynyt keskustelun sävystä. Haukkuja ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäytöstä ja tukien varassa elelystä on viljelty runsain mitoin.

Kesken kiireisimmän tuotantokauden viljelijöillä ei ole kunnollisia mahdollisuuksia kouluttaa uusia työntekijöitä työnjohtotehtäviin ja vaativien maatalouskoneiden käyttöön. Tilat tarvitsevat näihin tehtäviin kokeneita kausityöntekijöitä, eikä näitä tekijöitä ole tällä hetkellä riittävästi Suomessa. Siksi tarvitaan ulkomaistakin kausityövoimaa. Vähemmän kokemusta vaativiin hommiin sen sijaan ensikertalaisetkin sopinevat.

Kokeneita suomalaisia kausityöntekijöitä ei riitä, koska suomalaisille ei ole matalapalkkainen ja ruumiillisesti raskas kausityö ymmärrettävästi maistunut. Mutta matalapalkkaisuus ei johdu tuottajista tai ”ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäytöstä”. Tuottajat varmasti maksaisivat työntekijöilleen suurempaa palkkaa jos pystyisivät.

Suomalainen maanviljelijä tienaa itsekin keskimäärin alle 2 000 euroa kuukaudessa. Työmäärään nähden tuntipalkka on tuottajalle useimpina vuosina lähempänä viittä kuin kymmentä euroa.

Matalapalkkaisuus johtuu erityisesti viime vuosikymmenten uusliberalistisesta, vapaakauppaa edistäneestä talouspolitiikasta, joka on pakottanut suomalaiset tuottajat kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla. Ruuan hinta on tämän vuoksi niin alhainen, että ilman maataloustukia tuotannosta saatava hinta ei riittäisi pitämään yllä kotimaista maataloutta. Ja tuista huolimatta elanto on tuottajalle epävarma ja kannattavuus edellyttää tiloilta usein riskialtistakin kasvuhakuisuutta.

Maailmanlaajuisen kilpailun aiheuttamasta markkinatilanteesta johtuen kaupat maksavat tuottajien työpanoksesta liian vähän.

Toinen syy kauppojen haluttomuuteen maksaa tuottajille paremmin on se, että halpatyövoiman käytöstä valittavat suomalaiset vaatimalla vaativat kaupoilta halpaa ruokaa. Kuinka moni ruuantuottajia tylyttävä, kohtuullisesti tai hyvin toimeentuleva suomalainen olisi valmis käyttämään ruokaostoksiinsa huomattavasti suuremman osan tuloistaan, jotta tuottajat ja heidän työntekijänsä ansaitsisivat työstään kohtuullisen palkan?

Koronakriisin aikana luulisi olevan selvää, miksi kotimaisen ruuantuotannon ylläpitäminen on huoltovarmuuden kannalta elintärkeää. Ruotsissa ruuan omavaraisuusaste on huvennut 50 prosenttiin, ja siellä ollaan jo oltu huolissaan ruuan riittävyydestä.

Sellaisenkin kriisin aika voi vielä koittaa, ettei ulkomailta saada enää halpaa ruokaa.

Mitä silloin suuhun pannaan, jos suunta ei ole muuttunut?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.