Sään herroiksi meistä ei ole

Ehdimme jo hieman maistella kevään tuntua, kun aurinko oikeasti lämmitti maata ja mieltä. Sitten iski ”lumikaaos”.

Moni (varsinkin kesärenkaat autoonsa jo vaihtanut) ehti kirota kotikulmillaan liikkumisen vaikeutta. Eteenpäin oli hankala päästä niin autolla kuin kävellen. Liikenteessä myöhästeltiin. Märkä painava lumi sai puut niiaamaan paikoin vaarallisesti teiden ylle. Rankka lumisade sekoitti elämäämme enemmän tai vähemmän.

Ongelma tässä ei ole sään muutos, ei edes sen nopea muutos. Haaste se toki on monelle asialle, mutta Jyväskylän seudulla, niin kuin koko Suomessakaan, se ei saisi olla suuri ongelma. Me osaamme rakentaa talven varalle, osaamme ajaa talvikelissä, osaamme pitää kulkuväylät kunnossa ja osaamme varautua kylmään keliin ja tuulen tuiverrukseen. On kestämätön ajatus, että joutuisimme oikeasti puhumaan lumikaaoksesta.

Ongelma tästä kaikesta tulee, jos meiltä puuttuu resursseja ja tahtoa. Julkisessa kunnossapidossa täytyy tulevinakin talvina olla riittävästi henkilöstöä ja kalustoa. Hermo menee monelta, jos omat kotikulmat putsataan lumesta vasta päivä tai kaksi lumimyräkän jälkeen.

Resurssien lisäksi tarvitsemme edelleen myös omatoimisuutta. Kaikkea on turha odottaa valmiina. Se aika on ohi – jos sellaista aikaa on ollutkaan. Parasta on ottaa välillä lapio omaan käteen ja hoitaa omia ja naapurinkin kulkuväyliä kuntoon. Sen jälkeen voi vaatia enemmän muiltakin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.