Espanjan Bilbao on rohkea esimerkki alueiden kehittämisestä: Nuhruisesta telakkakaupungista tuli kukoistava palvelukaupunki

Modernin ja menestyvän Bilbaon symboliksi on noussut Guggenheim-taidemuseo.

Aina 1970-luvulle asti 350 000 asukkaan Bilbaossa pärjättiin mukavasti. Satama kaupungin läpi virtaavan Nervion-joen varrella oli pohjoisen Espanjan tärkein vientisatama, kaupungin telakalla tehtiin hyvään tahtiin laivoja ja metalliteollisuuden tuotteet kulkivat kohtuullisesti markkinoille. Satama, telakka ja metallitehtaat antoivat työtä ja pitivät kaupungintalouden liikkeellä.

Mutta vuosikymmenen puolivälissä tälle Baskimaan pääkaupungille Bilbaolle kävi kuten monille muille kaltaisilleen satama- ja telakkakaupungeille, Ison-Britannian Glasgow’lle, Saksan Hampurille ja Hollannin Rotterdamille: Samanaikaisesti iskenyt talouden laskukausi, tuotantotekniikan kehityshyppäys ja kiristynyt kansainvälinen kilpailu käynnistivät sellaisen pudotuspelin, että Bilbao putosi kelkasta.

Bilbaon satama oli sisäsatama, 14 kilometriä Biskajanlahdesta. Talouselämä kääntyi jyrkkään laskuun, työttömyys nousi hurjiin 25–30 prosentin lukemiin eivätkä vanhanaikainen julkishallinto tai yksityinen palvelusektori kyenneet luomaan korvaavia työpaikkoja.

Yhteiskunnallista jännitettä olivat jo kauan lisänneet baskien itsenäisyyttä ajavan ETAn terroriteot. Tämän kriisin aikana terrori oli onneksi jo lievenemässä ja sopimus Espanjan valtion ja ETAn välillä lähestymässä. Yhtä kaikki suurta rakennemuutosta tarvittiin.

Muutoksen moottoriksi rakennettiin Bilbao Rio 2000. Se oli julkisyhteisöjen muodostama yhtiö, jossa voimansa yhdistivät Espanjan valtio, Baskimaan itsehallintoalue, Biskajan provinssin valtuusto sekä Bilbaon kaupunginvaltuusto. Myöhemmin mukaan liittyi lähikaupunki Barakaldon valtuusto.

Yhtiö otti itselleen kunnianhimoisen tavoitteen. Se ymmärsi tarpeen taloudellistekniselle muutokselle, jossa teollisuustuotannossa tehdään enemmän ja laadukasta vähemmällä väellä. Samalla yhteiskunnan infrastruktuuri pitää rakentaa muutosta tukevaksi.

Näin on Bilbaossa nyt onnistuneesti tehty. Kaupungin keskustan satama ja telakka on siirretty 14 kilometriä Atlantin rannalle, valtava satama- ja teollisuusalue on purettu ja kunnostettu kulttuurin ja viihtymisen alueeksi – alueen lippulaivana on maailmankuulu Guggenheim-taidemuseo. Metro ja uusi lentoasema on rakennettu, juna- ja bussiverkosto on uudistettu ja modernit tietoverkot palvelevat asukkaita ja yrityksiä.

Nervion-joki on puhdistettu ja vihreät puistot ja bulevardit ilahduttavat asukkaita.

Guggenheim on varmasti tunnetuin modernin ja menestyvän Bilbaon symboli. Maineikas taidemuseo on vain yksi puola kaupungin menestyksen tikapuissa. Päätös Guggenheim Bilbaon rakentamisesta oli rohkea ja onnistunut riskinotto Bilbao Rio 2000:n päättäjiltä.

Hankkeen vastustus oli ymmärrettävän voimakasta työttömyyden ja sosiaalisen kriisin aikana. Enemmistö kaupunkilaisista vastusti hanketta – modernin taiteen museon sijasta rahat olisi pitänyt laittaa tehtaiden kohentamiseen ja sosiaalipalveluihin, ei ”Coca-Cola-kulttuuriin” ja ”amerikkalaiseen kulttuuri-imperialismiin”.

Museo avattiin vuonna 1997. Jo ensimmäisinä vuosinaan museo ylitti kolminkertaisesti kävijätavoitteensa. Nykyään kävijöitä on noin miljoona vuodessa. Museon tuotot kattoivat rakentamiskustannuksensa muutamassa vuodessa.

Tällä hetkellä Guggenheim Bilbaon arvo tuotannollisiksi henkilötyövuosiksi muutettuna on runsaat 4 200 – saman verran kuin Bilbaon telakalla sen tuottavimpina vuosinaan. Kansalaisten vastustus on muuttunut ylpeydeksi.

Frank O. Gehryn himmeää titaania, lasia ja liuskekiveä hohtavan Wau-rakennuksen teki kansainvälinen media kaikkien tuntemaksi ikoniksi. Prosessiin liitetty Bilbaon ”ryysyistä rikkauksiin” -tarina tietysti vain antaa tälle ikonille lisää loistetta.

Bilbaon kaupungilla ja kaupunkilaisilla menee nyt hyvin. Elinkeinorakenne on muuttunut palvelukaupungiksi – noin 70 prosenttia asukkaista työskentelee palveluammateissa, loput teollisuuden ja maatalouden palveluksessa.

Kaupunkilaisten elintaso on niin korkea, että se ylittää suomalaistenkin tason BKT-lukuina henkeä kohti laskettuna. Keskimääräinen tulotaso on viidenneksen muuta Espanjaa korkeampi.

Merkittävä tekijä vaurauteen on aikoinaan ETA-rauhansopimuksen jälkeen Baskimaan itsehallintoalueelle saatu verotusoikeus, joka jättää valtaosan alueen verotuloista Baskimaalle. Valtiolle verotuloista palautetaan alle kymmenen prosenttia. Tämä saattaa olla syy siihen, että katalonialaisten kaltaisia puheita maakunnan itsenäistymisestä ei enää juuri kuulla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .