Jyrsijät kalusivat talousvaikeuksiin joutuneen miljoonafirman tyhjäksi, lopuksi saattohoitaja ajoi sen konkurssiin – "Miten kaikki voi hävitä kuin tuhka tuuleen"

Maanrakennusalan yritys haetaan konkurssiin.

Pesänhoitaja huomaa, että yritys on tehnyt isoja kauppoja vielä vuotta aiemmin. Firma on tahkonnut parinkymmenen miljoonan euron liikevaihtoa ja taseessa on ollut runsaasti varoja.

Nyt omaisuutta ei löydy mistään. Pesänhoitaja ihmettelee, miten kaikki voi hävitä kuin tuhka tuuleen.

Alkuperäinen omistaja kertoo myyneensä alamäkeen luisuneen yrityksensä jokin aika sitten.

– Vähän katselin, mitenkähän tässä käy. Mutta kun kaupat tuli tehtyä, en siihen sen enempää puuttunut, yrittäjä kertoo pesänhoitajalle.

Käy ilmi, että ensimmäisen kaupan jälkeen yritys on myyty useaan kertaan eteenpäin.

"Koijarin kelkkaan"

Asianajaja Jari Salmisen kertoma tapaus on tyypillinen esimerkki yrityksestä, joka on ehditty kaluta tyhjäksi ennen kuin pesänselvittäjä ehtii väliin.

Asialla ovat niin sanotut jyrsijät eli keinottelijat, jotka ostavat konkurssikypsiä yrityksiä ja ottavat niistä irti minkä saavat. Lopuksi paikalle tulee ”saattohoitaja”, joka ostaa yrityksen muutamalla tuhannella eurolla, merkitsee itsensä kaupparekisteriin omistajana ja ajaa yrityksen konkurssiin.

– Yrityksiä saatetaan myydä muutaman kuukauden välein eteenpäin. Yksi kerrallaan jätetään maksut rästiin.

Yrityksellä pitäisi olla kalustoa työmailla ja varastoissa, mutta mitään ei löydy. Pankkitilit ovat tyhjät eikä kirjanpitoa ole tai kuitit ovat läjänä muovikassissa.

Jos koneita löytyy, ne ovat rahoitusyhtiön omaisuutta.

– Eipä siinä oikein muuta keinoa ole kuin antaa juttu poliisille.

Salminen pitää rakennusalan pitkiä alihankintaketjuja isona ongelmana.

– Ketjussa jotkut yritykset noudattavat lakia, jotkut eivät. Mitä pidempi ketju, sitä vaikeampaa asioita on valvoa.

Kun asiat ovat menossa metsään, usein ketjun päässä oleva pieni aliurakoitsija kärsii eniten.

– Yrittäjä saattaa lähteä tietämättömyyttään tällaisen koijarin kelkkaan. Ja koko yritys menee nurin yhdestä pieleen menneestä tilauksesta.

Salmisen mukaan pienissä yrityksissä talousasioiden osaamattomuus aiheuttaa usein ongelmia.

– Yrityksissä on kyllä rakentamisen ammattilaisia. Mutta monta kertaa lakisääteiset asiat kuten kirjanpito jäävät huonolle hoidolle. Vähän isommat firmat keräävät sitten näitä vilunkityyppejä ympärilleen.

"Asioihin tullut ryhdikkyyttä"

Helsinkiläinen Salminen on hoitanut asianajajana konkurssiasioita jo yli 25 vuotta.

Vaikka alun esimerkki on viime ajoilta, konkurssiasioiden hoitoon on Salmisen mukaan tullut lisää työkaluja.

Hänen mukaansa 1990-luvun alkuun saakka konkurssipesien hoitoa ei juurikaan valvottu. Tilanne muuttui, kun perustettiin konkurssiasiamiehen toimisto ja konkurssiasioiden neuvottelukunta parikymmentä vuotta sitten.

– Asioihin on tullut ryhdikkyyttä. Lainsäädäntö mahdollistaa taistelun rikollista toimintaa vastaan.

Salmisen mukaan poliisin asiantuntemus tutkia epäiltyjä talousrikoksia on lisääntynyt, mutta tutkinta kestää usein hyvin pitkään.

– Jos juttua tutkitaan pari-kolme vuotta, kyllä siinä muistikuvat heikkenevät ja todistajat häviävät ennen kuin on käräjille päästy.

 

"Selvitellään missä varat ovat"

Tyhjäksi kalutussa maanrakennusfirmassa aloitettiin konkurssimenettely viime syksynä.

– Nyt selvitellään, missä varat ovat ja miten käsittelyä jatketaan tästä eteenpäin, Salminen huokaa.

Konkurssipesä pyöritti kaivosta

Jari Salmisen työuran ”huimin” kokemus oli toimia Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesän julkisselvittäjänä marraskuusta 2014, jolloin Talvivaaran kaivosyritys hakeutui konkurssiin.

Konkurssipesä käytännössä pyöritti kaivosta kymmenen kuukauden ajan.

– Yrityksellä ei ollut likvidejä varoja. Koska kaivosta ei voinut laittaa naftaliiniin, ainut keino oli jatkaa sen toimintaa. Eihän se toki meillä alkuperäisenä tavoitteena ollut.

Salmisen mukaan ongelmana oli tutusti kaivoksen vesien hallinta. Säilytysaltaissa oli koko ajan liikaa vettä ja oli vaarana, että vedet ”tulevat yli” ja saastuttavat jälleen luontoa.

– Keinona oli ylläpitää kaivoksen toimintaa ja rakentaa 18 kilometrin purkuputki Sotkamon Nuasjärveen.

Kaivoksen kipsisakka-allas petti liian veden painosta jo vuonna 2012. Se oli osaltaan edesauttamassa yhtiön ajautumista konkurssiin.

Kaivos oli konkurssipesän vastuulla syksystä 2014 elokuun loppuun vuonna 2015, jolloin Terrafame osti sen.

– Talvivaara-keissi oli pesänhoitajalle hyvin poikkeuksellinen mutta myös mielenkiintoinen ja opettavainen. Tuon mittaluokan projektia ei sitä ennen ollut eteen tullut. Ja vaikea kuvitella, että enää tuleekaan.

Nykyään kaivos tuottaa voittoa. Toisaalta Kainuun käräjäoikeudessa on vireillä satakunta vahingonkorvausvaatimusta, joissa vaaditaan korvauksia kaivoksen aiheuttamista ympäristövahingoista.

Kaivoksen nykyinen omistaja Terrafame on ilmoittanut, ettei se ole osapuoli käräjäoikeudessa olevassa korvauskiistassa. Myöskään yhtiön suurin omistaja valtio ei aio suoraan osallistua korvausten maksamiseen.

Sen sijaan Terrafame on ilmoittanut vastaavansa vuonna 2013 myönnetyn ympäristöluvan mukaisista ympäristövahingoista. Nämä korvaushakemukset ovat parhaillaan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston käsittelyssä.

Talvivaaran johdon toimintaa käsittelevää rikosjuttua käsitellään seuraavaksi korkeimmassa oikeudessa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .