Kolumni: Asuntosijoittaja ei ole julma riistäjä

utisoinnissa on harhauduttu otsikoimaan huikeista voitoista suhteuttamatta niitä asuntojen hankinta-arvoihin, kirjoittaa Jukka Oksaharju.

Vuokra-asuntoyhtiöistä on kuulemma tullut rahasampoja. Taasko fyrkat revitään duunarin persuksista vailla moraalia?

Keskustelupalstan pikagallupin mukaan vuokra-asuntoyhtiöiden osingot tulevat hirmuvuokrista, ainakin kysyttäessä niiltä, joiden mielestä heikommista huolehtiminen saa ylittää järjen rajat.

Katsotaanpa lukuja. Omistajat ja lainoittajat ovat sijoittaneet VVO:hon 4,6 miljardia euroa perustuen VVO:n taseeseen viime vuoden lopussa. Vuodelta 2016 VVO ansaitsi 232 miljoonan euron voiton. ”Lattioihin ja seiniin” sijoitetulle pääomamassalle vuokra-asuntoyhtiö ansaitsi 8,8 prosentin tuoton.

Vastaavasti SATOn taseen loppusumma yltää 3,6 miljardiin euroon syyskuun lopun tilanteen mukaan. Kuluvan vuoden yhdeksältä ensimmäiseltä kuukaudelta SATOn voitto oli 104 miljoonaa euroa. Tässä tapauksessa sijoitetun pääoman tuotto on tänä vuonna jäänyt vuositasolle suhteutettuna 6,8 prosenttiin.

Mikäli pääoman tuottoasteet puhdistetaan lainoittajien sijoituksista ja jäljelle jätetään vain omistajien pääoman tuotto, nähdään hieman yli kymmenen prosentin tuottotasot. Lukemat ovat rahoituksen oppikirjasta, eivätkä liiketoiminnat ole tällä perusteella kultakaivoksia.

Entä sitten kohutut vuokra-asuntoyhtiöiden osingot? VVO:n omistajilla oli kiinni yhtiössä viime vuoden lopussa 1,9 miljardia euroa. Tänä vuonna VVO on jakanut osinkoa 50 miljoonaa euroa eli alle kolme prosenttia omistajien sijoittamille varoille.

SATO puolestaan jätti tänä vuonna osingon kokonaan maksamatta. Vuodelta 2015 se maksoi osinkoa 25 miljoonaa euroa, mikä vastaa ainoastaan kahden prosentin tuottoa 1,3 miljardille eurolle, jotka sen omistajilla oli vuodenvaihteessa kiinni taseessa.

Vertailukohtana Helsingin pörssin keskiosinkotuotto yltää nyt noin 4 prosenttiin.

Osalle yleisöstä on silti välittynyt asuntosijoittajista kuva riistäjinä. Uutisoinnissa on harhauduttu otsikoimaan huikeista voitoista suhteuttamatta niitä asuntojen hankinta-arvoihin. Vuokrauksen liikevoittomarginaali on laitettu otsikoihin ymmärtämättä, mitä se kuvaa. Myös poliitikot ovat astuneet miinaan näennäisistä voittoprosenteista käsittämättä, että vuokratulojen saaminen edellyttää miljardiluokan investointeja.

Suoranaisen hutilaukauksen sijaan tuotto pitää laskea sijoittajien sijoittamaan pääomamassaan nähden. Sitä on kiinni lattioissa ja seinissä miljardeittain.

Näyttää siltä, etteivät vuokra-asuntoyhtiöt ole tässä se epäkohta. Niiden kannattavuudet ovat kohtuullisia. Täysin eri kysymyksiä ovat, miten vuokra-asuntoyhtiön omistajaa verotetaan ja miten kyseinen omistajataho on pääomansa kerännyt. Esimerkiksi suursijoittajiin lukeutuva ay-liike voi nostaa osinkonsa verovapaasti. Miksi veronmaksaja sponsoroi edelleen miljardibisnestä?

Lisäksi remonttia kaipaisi asumistukiviidakko. Viime vuonna lähes 27 prosenttia alle 15-vuotiaista kuului Helsingissä ruokakuntaan, joka sai asumistukea. Ja peräti 96 prosenttia asumistuen saajista asui vuokra-asunnoissa. Miten tällainen tukivyöry enää kohentaa kenenkään suhteellista asemaa?

Toisaalta valitsemamme edustajat pitävät verojen osuuden rakentamisen hinnasta uskomattoman korkeana – suurimmillaan verot ovat lähes puolet asunnon hinnasta.

Kirjoittaja on Nordnetinosakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.