Kolumni: Itsenäisyyspäivä on oikea Älä osta mitään -päivä

Marras–joulukuun vaihde oli mielenkiintoista aikaa monella tavalla. Kaupallisesti alkoi vuoden tärkein sesonki, jonka käynnisti Yhdysvalloista meille rantautunut Black Friday.

Tänä vuonna samana päivänä oli Luonto-liiton Älä osta mitään -päivä. Kuluttajat jakaantuivat kyseisenä perjantaina kahtia: niihin, jotka metsästivät halpaa elektroniikkaa ja niihin, jotka pidättäytyivät kulutuksesta. Jälkimmäiset halveksivat edellisiä ja tekivät mielipiteensä selväksi sosiaalisessa mediassa.

Suomalaisen joulunajan tärkein Älä osta mitään -päivä on kuitenkin itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivä rituaaleineen on erikoinen poikkeus vuoden kulutuskeskeisimpänä aikana. Valtaosa kaupoista ja kauppakeskuksista oli tänäkin vuonna kiinni.

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton ympäristöteema toteutui parhaiten siinä, että kansalaiset pysyivät ruutujensa ääressä katsomassa juhlia. Ympäristön onneksi tämä teema toistuu joka vuosi.

Presidentinlinnan vastaanotto on itsenäisyyspäivän tärkein rituaali. Linnan juhlat ovat ilmiö, jota kuvailemme ulkomaalaisille huvittuneina, mutta salaa vähän ylpeinä: kaksi ja puoli miljoona ihmistä seuraa suoraa lähetystä tuntikausia kestävästä kättelystä. Mitä järkeä? Itse asiassa paljonkin.

Linnan juhlat pitävät kansallista identiteettiä yllä monin tavoin. Brittiläisen sosiaaliantropologi Paul Connertonin mukaan yhteiskunnat ylläpitävät rituaalien avulla kollektiivista muistiaan ja yhteistä historian ymmärrystä. Rituaaleilla ylläpidetään myös sosiaalista hierarkiaa ja järjestystä. Tämä kaikki toteutuu linnan juhlien konseptissa selkeästi.

Juhlat ovat säilyttäneet suosionsa kauan, mihin yksi tärkeä syy on juhlien kutsuvieraslistan heterogeenisuus: vieraskirjo ulottuu sotaveteraaneista viihdejulkkiksiin. Mukana on myös ansioituneita taviksia, mikä tekee juhlijoista samaistuttavia.

Juhlarituaalin ylläpitämisessä median rooli on tärkeä. Juhlien historian, teeman, vieraiden ja heidän asujensa ja kommellustensa ruotiminen alkaa jo ennen juhlia ja kestää hyvän aikaa niiden jälkeen. Rituaali lisää myös median seuraajien yhteisöllisyyttä. Harva katsoo linnan juhlia yksinään.

Vuosi vuodelta näyttävämmät juhla-asut ovat saaneet vaikutteita kansainvälisestä glamourista. Pukukoodin rikkominen kertoo yksilöllisyyden korostumisesta. Itse juhlat eivät ole kuitenkaan juuri muuttuneet. Ne ovat kansainvälisellä mittapuulla melko vaatimattomat kahvikutsut, jos verrataan vaikka Ruotsin Nobel-palkintojuhlallisuuksiin. Myös minkä tahansa Hollywood-gaalan rinnalla presidentin vastaanotto kalpenee.

Linnan juhlien ei kuitenkaan kovin moni halua muuttuvan. Eikä vakavan, sotahistoriaamme korostavan itsenäisyyspäivän vieton muutenkaan. Useimmille itsenäisyyspäivä tarkoittaa hiljaista oleilua perheen ja ystävien kanssa, Laineen Tuntemattoman katsomista TV:stä ja ehkä vähän juhlavampaa ruokailua. Ei kuitenkaan mitään joulun kaltaista mässäilyä.

Itsenäisyyspäivä ei ole kulutusjuhla ja tuskin tulee ikinä olemaankaan.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .