Jukka Oksaharjun kolumni: Jonkun pitäisi sanoa asunnonostajille, että järki hoi!

Eläkkeellä on sitten turha ihmetellä, jos juuri mitään ei ole omissa nimissä velattomana, Jukka Oksaharju kirjoittaa.

Pankit tarjoavat jo 35 vuoden asuntolainoja, ja osaan uudiskohteista lainan voi saada jopa 45 vuodeksi. Rahastobisneksensä ja varainhoitonsa turvin kasvusta haaveileva pankkisektori toivoo, että jopa se hiekkaa konttorin eteiseen kantava asiakas voisi jatkossa alkaa sijoittaa.

Temppu tapahtuisi ohjaamalla osa kuukausittain asuntolainan lyhennykseen varatusta summasta sijoituskohteisiin samalla, kun lainaa maksettaisiin pois ajallisesti yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Asuntoa lainoittavan pankin silmissä kiiltävät ainakin sijoitustuotteista saatavat palkkiot ja asuntolainan kokonaiskorkojen kasvu. Pitkän matematiikan reputtanutta tarjous voi silti houkuttaa: asuntolaina-ajan pidentäminen pienentää kuukausierää tyypillisessä lainassa jopa sadoilla euroilla kuukaudessa.

 

Painavin ongelma laina-ajan venyttämisessä kohdistuu kotitalouksien velkaantumiseen. Sijoittajan silmin tilanne on selvä. Jos on asunto, asuntolainaa ja samalla tekee sijoituksia, se tarkoittaa velalla sijoittamista. Sijoittajan laskuopilla yksilöllä ei ole erikseen ”oikeaa” ja ”vasenta” taskua omine lompakkoineen, vaan lompakot kuuluvat yhdelle ja samalle ihmiselle.

Asuntolaina-aikojen piteneminen merkitsee korkoriskin kasvamista ja lainan kokonaiskustannusten nousua. Nokkelimmat ymmärtävät suojautua korkojen hallitsemattomalta nousulta, mutta korkokaton kaltainen suojautuminen nostaa sekin lainan kustannuksia.

Korkoriski on kasvukeskuksissa jo äärimmilleen viritettyjen kotitalousbudjettien kohdalla merkittävä uhka, koska pitkää laina-aikaa ei voi enää pidentää. Silloin koronnousu kasvattaa suoraan lainan kuukausierää.

Matalalla nykykorollakin lainasta maksettavien kokonaiskorkojen kasvu on ilmeinen laina-ajan pidentyessä. Ja koron noustessa ero vain kasvaisi. Edes onnellisten tähtien alla ei pääse pakoon 35 vuoden remontteja.

 

Jonkun pitäisi sanoa asunnonostajille, että järki hoi! Eläkkeellä on sitten turha ihmetellä, jos juuri mitään ei ole omissa nimissä velattomana.

Nykyisessä kehityskaaressa saattaa kansantalouden kannalta ikävässä tapauksessa käydä jopa niin, että liki jokaisen on otettava vanhoille päiville ulottuva laina – tai sitten tyydyttävä tulotasoaan vaatimattomampaan asumismuotoon. Jos kukaan ei ymmärrä vaatia sääntelyä tähän saumaan, asuntojen hinnat voivat pompsahtaa entisestään. Sitten arvatenkin ruinataan 50 vuoden asuntolainoja.

Poikkeuksellisen valistunut asuntolainasijoittaja voisi yrittää luoda hajautetun sijoitussalkun, joka suojaisi asuntojen hintojen ja korkojen heilahteluilta sekä samalla tuottaisi enemmän kuin velan lyhentäminen.

Kuitenkaan edes ammattilainen ei koskaan tiedä etukäteen, miten eri omaisuuslajien tuotot tulevaisuudessa käyttäytyvät suhteessa toisiinsa. Kunnon kriisin räpsähtäessä silmille useimmilla varallisuuslajeilla on ollut taipumus kulkea käsikynkässä. ”Ikävässä maailmassa” sijoittajien on pakko yrittää myydä mitä tahansa, jos he tarvitsevat rahaa. Riskienhallintamalli voikin jumiutua silloin, kun laskuvarjoa eniten kaivattaisiin.

Yhdestä asiasta asunnonostaja voi kuitenkin olla melko varma: vaikka sijoitusten arvot romahtaisivat, ei asuntovelan määrä laske kriisin aikana. Siksi sijoitussalkun kasvattaminen lisävelalla kasvattaa myös riskiä.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.