Kolumni: Käteinen häviää – miten käy taloustaitojen?

Kaikki aikuiset muistavat, miten mukava lapsena oli kerätä ja säästää rahaa. Mukavaa oli myös opetella, mitä mikäkin maksaa ja millä logiikalla markat ja pennit sekä myöhemmin eurot ja sentit suhteutuvat toisiinsa.

Monilla on muistoja omista ensimmäisistä ostotapahtumista. Niistä, joissa tiukasti nyrkkiin puristettu pikku­kolikko ojennetaan juhlallisesti myyjälle ja toisessa nyrkissä puristetaan huolella valittua karkkia. Itse muistan ostaneeni lähikaupan tutulta myyjältä nallekarkin, joka 1970-luvun alussa maksoi pennin. Olin vain kolmivuotias, mutta muisto on selkeä.

Käteinen raha on edelleen tärkeää lasten talouskasvatuksessa, sillä etenkin pienet lapset hahmottavat asioita konkreettisesti. Säästöpossuihin kerätyt kolikot ja setelit näyttävät oman taloudellisen tilanteen, ja rahan kulumisen myös huomaa selvästi. Kun säästöpossun vie pankkiin tyhjennettäväksi, hahmottuu pankin toiminta ja säästämisen logiikka. Muistan itse, miten hienoa oli seurata oman pankkikirjan kasvavia lukuja.

Pankkikirjat ovat jo pitkään olleet historiaa ja kohta säästöpossutkin ovat nostalgisia keräilyesineitä. Yhä harvempi pankki edes huolii käteistä rahaa ja harvasta konttorista sitä myöskään saa.

Käteisen merkitys arjessa on pienentynyt nopeasti, sillä korttimaksu on jo normi ja mobiilimaksun tapoja monia. Ostaminen tapahtuu jo yleisesti digitaalisten mobiili­sovellusten kautta, joten on luonnollista, että myös maksaminen on siirtynyt niihin.

Suomessa käteistä käytetään vielä selvästi enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa monet kaupat ja ravintolat eivät huoli käteistä enää lainkaan. Suomen Pankin kuluttajakyselyn mukaan noin 13 prosenttia ostoksista maksetaan nykyään vielä käteisellä. Yleisintä käteismaksaminen on ikäihmisillä, mutta myös kolmekymppiset saattavat maksaa käteisellä, sillä monilla on maksuhäiriöitä ja ongelmia talouden hallinnassa.

Tulevaisuuden kaupassa, sekä digitaalisessa että fyysisessä, maksaminen tapahtuu pääasiassa mobiilisovelluksilla ja ajan myötä myös esimerkiksi kasvojentunnistuksella. Jo nyt maailmalla on kauppoja, joissa kamerat ja sensorit tunnistavat asiakkaan ja ostokset, jolloin maksutapahtumaa ei ole lainkaan.

Maksutapojen muutosten vaikutusta rahankäytön oppimiseen on tutkittu vasta vähän. Se kuitenkin tiedetään, että käteismaksaminen aktivoi aivoissa eri alueita kuin kortti- tai mobiilimaksaminen. Aivot reagoivat käteismaksuun samoin kuin fyysiseen kipuun, mitä ei tapahdu kortti- tai mobiilimaksamisessa. Mitä aineettomampaa maksaminen on, sitä helpompi rahaa on kuluttaa.

Olen huolissani siitä, miten käy lasten ja nuorten taloustaidoille, jos ostotapahtumassa rahaa ei näy missään. Osaammeko opettaa rahan arvoa muilla tavoin? Mobiilinäytöllä näkyvien desimaalilukujen ymmärtäminen vaatii jo jonkinasteista matemaattista osaamista. Ja jos säästetty raha ei näy, ei myöskään sen omistamisesta saa samaa mielihyvää. Tämä on iso haaste talouskasvatukselle ja siihen pitäisi tarttua nopeasti.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .