Kolumni: Korruptio syö EU:n uskottavuutta

Siihen nähden, että korruptioon hupenee jäsenmaissa EU:n oman arvion mukaan vuosittain yli 900 miljardia euroa, on yhä paisuvan ongelman kitkemiseksi tehty varsin vähän. Yksi osoitus on sekin, että edes EU-vaalien alla korruptoituneista talouksista ei juuri käyty keskustelua.

Unionin kansalaisilla olisi täysi syy nousta barrikadeille ja vaatia korruptioon kytkeytyneiden poliitikkojen, viranomaisten, bisnesjohtajien ja järjestäytyneiden rikollisjärjestöjen jäsenten saattamista oikeuteen tuomittavaksi. Juuri he varastavat meiltä veronmaksajilta varoja, joilla voitaisiin torjua köyhyyttä, luoda parempia terveyspalveluja ja kohentaa koulutusta tai torjua ilmastonmuutoksen etenemistä nykyistä tehokkaammin.

Kuvitellaanpa, että korruptioon lipuva yli 900 miljardia euroa jaettaisiin kaikkien noin 510 miljoonan unionin kansalaisen kesken. Jokainen meistä saisi käteen lähes 1 800 euroa ylimääräistä vuosittain. Nelihenkiselle perheelle se merkitsisi yli 7 000 euroa. Eräissä unionin maissa se on enemmän kuin vuotuinen palkka.

Samaan aikaan, kun mo- 29 nien jäsenmaiden sairaalat ovat rappiotilassa – potilaiden on vietävä mukanaan niin ruokansa, vaatteensa, saippuansa kuin wc-paperinsakin – maiden johtavan poliittisen ja taloudellisen eliitin vauraus kasvaa käsittämättömällä nopeudella. He osaavat ”hyödyntää” EU-projektit, urakat ja avustukset täysimääräisesti omaan pussiinsa.

 

Korruptiossa pyörivä raha ei suinkaan kaikki ole ”unionin rahaa”, mutta silti tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää, kuinka kasvava korruptio on mahdollista, kun samaan aikaan maataloustukia saavien viljelijöiden peltoja mittaillaan millimetrin tarkkuudella ja unionin rahoittamien pienhankkeiden kirjanpitoa tutkitaan pilkuntarkasti monen tilintarkastajan silmin.

On surullista huomata, että EU-jäsenyys eräissä maissa ei ole suinkaan merkinnyt korruption vähenemistä, vaan jopa päinvastoin, jaettavaa rahaa on saatu pöydälle lisää. Tätä taustaa vasten EU:n tulevat laajentumiset eivät povaa hyvää.

 

Korruptio ei ole pelkästään EU:n eteläisten ja itäisten maiden ongelma. Se koskee jokaista riippumatta asuinvaltiosta. Nuo rahat varastetaan lopulta meiltä, ei mistään mystisestä pimeästä pussista, johon meillä ei ole osaa eikä arpaa.

Miksi me sallimme tämän tapahtua? Usein tähän kysymykseen saamani vastaus syvälle korruptoituneissa maissa on, että korruptiotahan on kaikkialla, ei siitä yksin meitä voi syyttää. Suomessa vastaus puolestaan usein on, että meillä se nyt on niin vähäistä, ettei siitä kannata kohkata.

Totta, Suomessa korruptiota on merkittävästi vähemmän kuin monessa muussa maassa, mutta se ei vapauta meitä uhrin roolista. Suomessa korruptioon valuu noin 4 miljardia euroa vuodessa, kun esimerkiksi Ranskassa määrä on noin 120 miljardia. Se kaikki on lopulta meiltä pois.

 

Jokainen EU-maa on sitoutunut noudattamaan unionin yhteisiä arvoja. Muutenhan jäseneksi ei pääsekään. Yksi tärkeä arvo näistä on oikeusvaltio. Unionilla pitäisi olla nykyistä enemmän moraalia tämän arvon valvojana – ja tarpeen tullen rikkureiden rankaisijana. Pelkät julkilausutut toiveet ja sinisilmäinen usko eivät paatuneita rikollisia hetkauta.

Toivottavasti uudet europarlamentaarikot ja komissio uskaltavat entistä rohkeammin ryhtyä puolustamaan jäsenmaiden kansalaisten etuja korruption vastaisessa taistelussa. Se lisäisi uskoa siihen, että unioni ei ole pelkästään eliitin edunvartija, jollaiseksi vastustajien taho on sen leimannut.

 

Kirjoittaja on Unkarissa asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .