Kolumni: Muovikasseista tuli turhaan ympäristöpahiksia

Muovikassit ovat olennainen osa suomalaista kulutuskulttuuria. Kun ruoka ja muu tavara on kuljetettu kaupasta kotiin, alkaa muovikassin uusi elämä kantovälineenä, suojapussina eri tarkoituksiin, päättyen lopulta roskapussina.

Netti on täynnä niksejä muovikassien siistiin ja kompaktiin säilytykseen uusiokäyttöä odotellessa. Kestävistä kasseista on siis moneksi ja niiden moninaisella käytöllä on vuosikymmenten perinteet.

Ruokakaupoissa muovikassit ovat jo kauan olleet maksullisia, mutta vaatekaupoissa ne olivat viime vuosiin saakka ilmaisia. Jopa marketeissa oli tapana saada ilmainen muovikassi sieltä ostetuille vaatteille. Vaatteet olivat sen verran erityisempi ostos, että ilmaisen muovikassin katsottiin kuuluvan hyvään asiakaspalveluun.

Vuoden 2016 lopulta alkaen kaikki kaupat ovat alkaneet muuttaa muovikassejaan maksullisiksi. Tämä johtuu Kaupan liiton ja ympäristöministeriön solmimasta sopimuksesta, jonka tarkoituksena on vähentää muovikassien vuotuista kulutusta noin 40 kassilla henkeä kohti vuoteen 2025 mennessä.

Muovikassisopimuksella pyritään varmistamaan, että EU:n pakkausjätedirektiivin muovikasseja koskevat vähentämistavoitteet saavutetaan Suomessa.

Suomi on tapansa mukaan ylitunnollinen direktiivin noudattaja, sillä suomalaisten muovikassien käyttö on jo valmiiksi vähäistä. Siinä missä keskiverto EU-kansalainen käyttää vuodessa 198 muovikassia, suomalainen käyttää vain 55. Lisäksi suomalaisten käyttämät muovikassit ovat materiaaliltaan erilaisia kuin Euroopassa yleiset ohuet kassit, jotka hajoavat herkästi, eivät kelpaa jatkokäyttöön ja siksi päätyvät helposti luontoon.

Suomessa muovikassit päätyvät joko energiajätteeksi tai kierrätykseen. Ne eivät jää lillumaan valtameriin. Energiajätteen seassa poltettuna muovikassin energiasta voidaan hyödyntää jopa 80 prosenttia.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että uusiomateriaa­lista tehty muovikassi on ympäristövaikutuksiltaan jopa parempi kuin paperikassi. Kangaskassiakin pitää käyttää satoja kertoja, jotta sen valmistuksen hiili- ja vesijalanjälki alittaisivat muovikassien haitat.

Muovikassien ostaminen on romahtanut niiden tultua laajemmin maksullisiksi, mistä kauppaketjut ovat ylpeinä raportoineet. Myös ruokakaupoissa muovikassien ostaminen on vähentynyt. Vastaavasti esimerkiksi S-ryhmä ilmoitti muovisten roskapussien myynnin lisääntyneen selvästi.

Voimmekin kysyä, mikä hyöty tästä pussien vaihdosta on kaupalle tai ympäristölle? Ainakaan rullassa ostettu roskapussi ei tarjoa kaupalle ilmaista mainosta.

Kannatan ehdottomasti muovin vähentämistä enkä vastusta maksullisia muovikasseja vaatekaupoissakaan. Tärkeää on kuitenkin välttää viherpesu ja tiedostaa muovikassihypetyksen alta oikeat ongelmat.

Todelliset ympäristöpahikset – mikromuoveja sisältävät tuotteet sekä niiden muovipak­kaukset – löytyvät muovikassien sisältä. Kauppojen ja kuluttajien pitäisi tarkastella kriittisesti muovia kaikissa muodoissaan ja miettiä sen tarpeellisuutta ja ekologisuutta.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .