Kolumni: Rinteen hallitus karttaa pörssiä – kokemus omistajana toimimisesta avartaisi näkökulmia taloudellisen toimintaympäristön kehittämiseen

MM-kaukalossa Kaapo Kakko laukoi itsensä monen nuoren kiekkoleijonan esikuvaksi. Tiennäyttäjyyttä soisi näkevän maan johtavilta poliitikoiltakin – vaikka omistajuuden kysymyksissä.

Pääministeri Antti Rinteeltä (sd.) ei löydy suoria pörssiomistuksia, paljastuu valtioneuvoston tuoreista sidonnaisuuskirjelmistä. Pörssiomistusten kato koskee muitakin ministereitä. Rinteen hallituksen jäsenistä vain viisi (26 %) lukeutuu pörssi­omistajien joukkoon.

Uutinen tai ei, vasemmistoliiton ministereillä Li Anderssonilla ja Aino-Kaisa Pekosella ei ole pörssiomistuksia lainkaan. Sen sijaan vihreistä Maria Ohisalolla on pörssiosakkeita. Niitä löytyy viiden keskustalaisministerin joukosta ainoastaan Jari Lepältä. Seitsemän demariministerin porukasta vain Timo Harakka toimii osakkeenomistajana pörssissä.

Kansankapitalisti voi antaa puhtaat paperit pelkästään hallituksen pienimmälle puolueelle (RKP). Sen molemmat ministerit Anna-Maja Henriksson ja Thomas Blomqvist ovat pörssiomistajia.

 

Tasapuolisuuden nimissä pörssin ulkopuolisia yhtiöomistuksia löytyy silti kuudelta ministeriltä. Siksi on edelleen jäljellä toivonkipinä siitä, että omistajuuden ymmärrystä löytyisi hallituksesta.

Yhtäläisesti on mainittava sidonnaisuusilmoituksista paljastuva mielenkiintoinen yksityiskohta. Sirpa Paateron (sd.) puolue kirjasi vuoden 2017 vaihtoehtobudjettiinsa pontevan väliotsikon: ”Veropohjan laajennus: vaikeutetaan verosuunnittelua”.

Kyseisessä kohdassa esitetään kiristyksiä vakuutuskuoreen sujautettujen arvopapereiden verotukseen. Nyt mainittu ministeri itse omistaa tällaista vakuutuskuorta ”vanhalla mummon miljoonalla”. Sijoitusvakuutusta hyödyntää pienemmin panoksin myös ministeri Annika Saarikko (kesk.).

 

Hallituskauden alussa jokainen ministeri on velkainen. Kulutuslainakin löytyy sidonnaisuuksista. Yhteenlaskettuna ministerikaartilla on velkaa yli neljä miljoonaa euroa, olkoonkin, että osasta velkoja ministerit vastaavat yhdessä puolison kanssa tai yrityksen kautta.

Näillä elämäntavoilla ei olisi ihme, jos valtiokin hakeutuisi vielä lainanottoluukulle. Toivottavasti ei ole talousosaamisen kannalta oireellista, että kolme ministeriä – kaikki pääministeripuolueesta – on jo joutunut täydentämään sidonnaisuusilmoituksiaan. Kahden kohdalla velat olivat jääneet ilmoittamatta.

Korkean tason päättäjien kokemus omistajana toimimisesta avartaisi näkökulmia taloudellisen toimintaympäristön kehittämiseen. Kokemusjanan toisesta päästä löytyy uhkakuva: mitä painokkaammin poliitikot nojaavat omissa talousasioissaan siihen, että kyllä valtio lopulta huolen pitää omistaan, sitä kovemmaksi voi käydä kiima julkisen sektorin kulujen paisuttamiseen.

 

Helsingin pörssin yritykset maksavat tänä vuonna liki 14 miljardin euron osingot. Niistä vain reilu viidennes ohjautuu kotitalouksille. Merkittävä osa osingoista valuu ulkomaisiin käsiin ja hallintarekistereihin, jolloin isänmaa menettää potentiaalisia verotuloja. Ministerit eivät vaillinaisine sijoituskokemuksineen taida tarttua asiaan tilanteen oikaisemiseksi.

Kohtalonkysymys kuuluu seuraavasti: milloin ministerin palkka nousee tasolle, joka houkuttelee politiikkaan enemmän talousosaajia, jotka ovat jo onnistuneet hommissa muiden kuin veronmaksajien rahoilla?

Kirjoittaja on Nordnetin osake­strategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .