Jukka Oksaharjun kolumni: Sijoitustili on syrjäisen lottokioskin toivo

Kvartaalitalouden mutkissa on yhtäläisyyksiä politiikkaan. Lyhyellä tähtäimellä olisi tehtävä kivuliaitakin päätöksiä, jotka johtaisivat suhteellisen kilpailuedun kohenemiseen maailmanmarkkinoilla. Haasteeksi koituu se, että pörssissä vaalit järjestetään muutaman kuukauden välein.

Suhteuttaessa suuryritysten osakkeilla kuluvana vuonna tehdyt kaupat vapaasti vaihdettavissa olevien osakkeiden kokonaismäärään, katselmus repäisee väkisinkin silmät auki. Esimerkiksi Nokialla on osakkeita noin 5,6 miljardia kappaletta. Tänä vuonna niitä on vaihdettu pörssissä syyskuun alkuun mennessä 3,2 miljardia kappaletta. Tällä tahdilla Nokian osake päätyy uudelle omistajalle vain reilun vuoden välein!

Valitettavasti kolumnisti ei ole löytänyt yksittäistapausta. Tarkastelun laajentaminen saa tilanteen näyttämään vieläkin poukkoilevammalta. Fortumin ja Outotecin osakkeet saavat uudet omistajat nyt keskimäärin kymmenen kuukauden rytmissä. Fortumin osalta tahti on laskettu lukien pois Suomen valtion ankkuriomistamat osakkeet, joilla ei jatkuvasti käännetä ja väännetä päivittäisessä pörssikaupassa.

Sentään Nokian Renkaiden osakkeista keskimääräinen omistaja pitää kiinni kokonaisen yhden vuoden. Sama koskee Nestettä, kun valtion omistamat osakkeet luetaan kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista pois.

Herra ja rouva pankkiirien mielentilasta tulee mieleen klassikkoelokuva Piukat paikat. Epäilemättä osalla ”sijoittajista” suhteet kestävät nykyään pidempään Tinderissä kuin Helsingin pörssissä. Hymy meinaa hyytyä ainakin niiltä, jotka uskovat vakaan omistajuuden etuihin liiketoiminnan pitkäjänteisessä kehittämisessä. Kansallisesti merkittävien yritysten osakekannoilla veivaamista en pidä tavoiteltavana.

Nykyään iltauutisten pörssikatsauksessa vääntelehditään kuin kissa kuumalla puurolla. Miksi kurssi laski tänään, vaikka se nousi eilen? Vastaus on koominen, koska lyhyen ajan kurssimuutosten taustalla on robotti tai päiväkauppias. Niiden bisnes voi perustua kattavan analyysin sijaan joukkohysterian lietsontaan.

Kotimaisen ankkuriomistajuuden puutteessa yritysjohto saa nykyään vilkuilla jatkuvasti omistajaluetteloa. Kenen haluja ja intressejä pitää seuraavalla kvartaalilla tyydyttää? Omistajakarusellissa jatkuvasta voiton maksimoinnista on tulossa tärkein opinkappale, ettei liipaisinsormeltaan herkkä raha lähetä johtajaa farmiin.

Keskeinen ongelma on pitkäjänteisen sinivalkoisen omistajuuden vaje. Euroclear Finlandin ja Pörssisäätiön kokoamien tilastojen mukaan vain 24 prosenttia Helsingin pörssin osakkeista löytyy nyt kotitalouksilta.

Tällaiseen maaperään voi toivottaa tervetulleeksi hallituksen esittämän sijoitussäästötilin. 2000-luvun aiemmat pääomatuloverotuksen muutokset muistaen joku on vaihtanut käsitystään siitä, että Suomeen sittenkin tarvitaan uutta ruohonjuuritason omistajuutta. Kantavana ideana on, ettei tilillä oleville osakkeille saatuja osinkoja veroteta saantihetkellä. Tuottoa verotetaan vasta, kun varoja nostetaan pois tililtä. Tämä jos mikä on erinomainen kannustin pitkäjänteiseen kotimaiseen omistajuuteen ja varsinkin sen kasvattamiseen uudelleensijoittamalla osingot suomalaisten yritysten osakkeisiin.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .