Kolumni: Suomi ei ole saanut säästettyä edes talouden suhdannehuipussa – kasvava velkavuori tarkoittaa lapsille lykättyä verotusta

Suomeen on suunnitteilla on hallitusohjelma, jossa ei tarvitsisi lähteä leikkaamaan yhtään menoja. Silti kaavaillaan käytettävän merkittävästi lisää rahaa pysyviin menolisäyksiin. Linjaus johtaa mitä ilmeisimmin siihen, että valtion tulopuolta pyritään paikkaamaan veronkorotuksin ja kertaluontoisin omaisuusmyynnein.

Jos tämä ei riitä, talousnäkymien luisun mustaan rinteeseen huomioiden on todennäköistä, että valtio päätyy taas lainaluukulle lisävelkaa anelemaan.

Hallitusneuvotteluporukka näyttää siis olevan liikenteessä sillä asenteella, että täältä pesee ja tarvittaessa linkoaa. Otetaan vaikka lainaa ja kutsutaan kaikki nauttimaan siitä. Nyt ei juurikaan kuulla niitä puheenvuoroja, että talous olisi saatava kasvuun ennen kuin hyvää voitaisiin jakaa.

Edellisen hallituksen syntien listaan on nimetty ankara säästäminen, ja ehkä erityisesti ”vääristä paikoista” säästäminen. Todellisuudessa mitään ei ole kuitenkaan jäänyt säästöön. Ei ole jäänyt Juha Sipilän hallitukselta, eikä muuten ole jäänyt sitä edeltäviltä neljältä aiemmaltakaan hallitukselta. Näin on mahdollista sanoa tarkastellen valtionvelan kehitystä.

 

Matti Vanhasen toinen hallitus (2007–2010) koki sekä finanssikriisin että Nokian matkaviestinten luhistumisen. Hallituskauden lopulla nähtiin myös ensi oireet eurokriisistä. Monellakin mittarilla Suomen talouden suuret myllerrykset kärjistyivät näihin aikoihin. Lopputuloksena valtionvelan määrä paisui hallituskaudella miltei 20 miljardilla eurolla.

Mari Kiviniemen hallitus (2010–2011) joutui toimimaan kuvatulla tavalla varsin vaikeassa toimintaympäristössä. Tämän hallituskauden aikana velkaantuminen jatkui lähes viiden miljardin euron vuosivauhtia.

Jyrki Kataisen (2011–2014) ja Alexander Stubbin (2014–2015) hallitukset soittivat samaa soitinta edeltäjänsä kanssa. Isänmaa otti lisää velkaa viitisen miljardia euroa vuosittain.

Juha Sipilän hallitus (2015–2019) oli pitkästä aikaa ensimmäinen, joka sai jotain tolkkua velkaantumiseen. Koko hallituskautta tarkastellen valtionvelka kasvoi noin viisi miljardia euroa.

 

Nämä viisi hallitusta ovat yhdessä velkaannuttaneet Suomea noin 50 miljardilla eurolla. Ne ovat liki kaksinkertaistaneet valtionvelan määrän. Talouden virkoamista ei silti ole havaittavissa, vaan viitevuoden 2018 hinnoin bkt asukasta kohden on edelleen suurin piirtein vuoden 2008 tasolla. Urho Kekkosta lainaten tässä voisi lausua jotain tunareista.

Viime aikoina Suomi ei ole saanut säästettyä edes talouden suhdannehuipussa. Jatkossa väestö ikääntyy ja talous hengittää entiseen tapaansa kansainvälisten kauppasotasuhdanteiden mukaan.

Nyt Suomen budjettitalouden korkokulut ovat vuosittain hieman yli miljardi euroa, mutta velkavuoren kasvu nostaa jatkuvasti vakavaa ylivelkaantumisriskiä koronnousun skenaariossa.

Kasvava velkavuori tarkoittaa viime kädessä lapsille lykättyä verotusta. Toimet eriarvoisuuden kitkemiseksi tänään voivat lopulta johtaa dramaattiseen eriarvoisuuden kasvuun sukupolvien välillä.

Siltä varalta, että hyvinvointivaltion kulisseja lisävelkaantumisen avulla pönkittävät voimat saavat hallitusvallan, kysyn pelonsekaisin tuntein Tuntematonta Sotilasta lainaten: ”mihin täst sit ollenka lähretä, vissi helvetti ast?”

 

Kirjoittaja on Nordnetin osake­strategi ja sijoituskirjailija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .