Kolumni: Suuret ikäluokat eivät juuri varaudu vanhuuteen

Viime viikkoina on puhuttu enimmäkseen vanhusten hoivasta ja sen puutteista. Esperi Caren ja Attendon skandaalit ovat nostaneet laitoshoidossa olevien vanhusten aseman myös isoksi poliittiseksi kysymykseksi ja laittaneet vaalikampanjoita uusiksi.

Paniikkinappulan painamiseen on aihettakin, sillä vanhustenhoiva vetoaa kaikkien äänestäjien tunteisiin. Erityisesti tunnollisesti äänestävä ikääntyvä väestönosa kokee tilanteen uhkaavana. Paitsi että kuusi-seitsemänkymppisten vielä elossa olevat vanhemmat ovat suureksi osaksi laitoshoidossa, oma vanhuus kolkuttelee jo ovella.

Kuusi-seitsemänkymppisillä on paljon paremmat mahdollisuudet varautua vanhuuteen kuin heitä vanhemmilla ikäryhmillä. Suuret ikäluokat ja 1950-luvulla syntyneet ovat Suomen tähän asti vaurain sukupolvi.

Tilastokeskuksen mukaan tämän ikäryhmän tulot ovat kasvaneet vuoden 2010 jälkeen huomattavasti enemmän kuin muiden. Voisi kuvitella, että he olisivat pystyneet varautumaan taloudellisesti vanhuuteensa.

Eläkeyhtiö Ilmarisen viime syksynä tehdyssä kyselyssä jonkinlaista taloudellista varautumista, kuten yksityistä eläkesäästämistä oli tehnyt noin puolet 63-vuotiaista vastaajista. 17 prosenttia vastaajista ei ollut varautunut vanhuuteen mitenkään.

Näillä vastaajilla oli myös vaikeuksia saada rahojaan riittämään päivittäisiin menoihin. Suuri osa nuorimmista eläkeläisistä on kuitenkin kerryttänyt itselleen varsin hyvät eläkkeet. Myös työurat ovat olleet aiempaa pidemmät.

Monissa kyselyissä ja tutkimuksissa vanhuuteen varautuminen nähdään enemmän oman hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kuin tulevaisuuden maksukyvyn ylläpitämisenä. Toki tämäkin on viisasta, sillä se lyhentää sitä aikaa, jolloin hoivaa tarvitaan. Eläkeikään liitetään kuitenkin yleisimmin nautintohakuinen wellness-kulutus, matkailu, ravintolat ja muu ylellisyys.

Monet ovat lykänneet ylellisyyskulutusta eläkeikään, jolloin siihen on aikaa. Tämä näkyy myös kulutustilastoissa, sillä yli 60-vuotiaat ovat ainoa ikäryhmä, jonka kulutus ylipäätään on oleellisesti kasvanut 2010-luvulla.

Nimenomaan vapaa-aikaan ja liikuntaan kuluttaminen on lisääntynyt ikääntyvien keskuudessa – mutta myös alkoholin kulutus. Yleinen asenne ikinuorella rock’n roll -sukupolvella on olla ajattelematta vanhuutta ja hoivan tarvetta.

Suuret ikäluokat ovat suhteellisen hyvässä taloudellisessa asemassa lähes kaikissa länsimaissa, ja heidän asennemaailmansa on samantapainen. Euromonitor International -tutkimusyrityksen asennekyselyssä 60–70-vuotiaiden halu elää tässä hetkessä ja olla ajattelematta tulevaisuutta oli jopa suurempi kuin alle 25-vuotiailla.

Ikääntyvän rock’n roll -sukupolven pyrkimyksessä elää tätä päivää ei toki ole mitään väärää. Heidän kasvava kulutuksensa pitää talouden rattaita pyörimässä alle kolmekymppisten kurjistuessa.

Tulevaisuuden hoivatarpeita ajatellen voimme vain toivoa, että hyvinvointiin kulutetut rahat ovat hintansa väärti eikä julkisen hoivan tarve tule räjähtämään käsiin vielä nykyistäkin pahemmin.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .