Kolumni: Talous ei yksin selitä pientä vauvamäärää

Viime aikoina on uutisoitu paljon syntyvyyden laskusta. Uusia suomalaisia syntyy vähemmän kuin koskaan sitten nälkävuoden 1868. Syntyvyys kääntyi lievään laskuun jo vuoden 2010 jälkeen, mutta isot romahdukset tulivat vasta vuoden 2015 jälkeen.

Yleisesti syiksi syntyvyyden vähenemiseen tarjotaan lapsiperheiden köyhyyttä ja etuisuuksien leikkaamista. Myös pätkätyösuhteet, nuorten miesten huono koulutus naisiin verrattuna, naisten työurien katkonaisuus sekä työnantajien joustamattomuus ovat listalla. Jopa ympäristön ja maailman tilaa esitetään selityksiksi.

Yhtä ainoaa syytä ei ole, mutta itseäni vaivaa taloudellisten syiden ylikorostaminen. Esimerkiksi lapsiperheiden köyhyys. Tilastojen mukaan se väheni aina vuoteen 2012 asti ja on sen jälkeen kasvanut hyvin vähän. Lapsiperheiden köyhyysaste on selvästi pienempi kuin koko väestön. Köyhyys ei muutenkaan yleensä vähennä syntyvyyttä. Syntyvyys on perinteisesti lisääntynyt lama-aikoina ja laskenut nousukausina, jolloin panostetaan työhön ja uraan.

Työelämän epävarmuus ja koulutuksen rapautuminen ovat myös mantroja, joiden hokeminen on objektiivisesti ajatellen outoa.

Koulutuspolut ovat Suomessa yhä monipuolisemmat ja työelämä yhä joustavampaa. Teknologian tuomat mahdollisuudet ovat valtavat, oli sitten kyse työstä, vapaa-ajasta tai ympäristönsuojelusta. Suomessa ei tarvitse miettiä, onko syntyviä lapsia varaa kouluttaa.

En usko, että syntyvyys on laskenut taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Sen sijaan uskon, että syntyvyys on laskenut epävarmuuden huonomman sietämisen vuoksi. Kaiken odotetaan olevan valmiiksi tarjoiltuna juuri nyt. Lapsiperheiden kohtuulliseksi arvioima elintaso nousee koko ajan. Lapsiin halutaan kuluttaa ylenpalttisesti ja asumisen ja elämisen puitteet pitää olla heti täydelliset. Lisäksi parisuhteelta odotetaan paljon ja (sosiaalinen) media asettaa ankarat normit hyvälle vanhemmuudelle.

Uskon, että vakavin uhka syntyvyydelle on yleinen pessimismi, mikä on erityistä tässä nousukaudessa. Suomalaiset ovat OECD:n tutkimuksen mukaan maailman tyytyväisimpiä ihmisiä. Silti jaksetaan jauhaa uhkista ja epävarmuuksista. Positiivisten talousuutisten kertominen kirvoittaa yleensä ekonomistien varoittelut, joihin media tarttuu innokkaasti. Mikä meitä vaivaa?

Ihmisten mukavuudenhaluisuus ja itsekkyys saattavat myös vaikuttaa syntyvyyden laskuun. Tämä ei koske vain nuorta sukupolvea, vaan koko yhteiskuntaa. Eläkeläistenkin ihanne-elämässä korostuvat oma aika ja kuluttaminen. Koko kylän pitäisi kasvattaa lapsia, ja yhteisöön pitäisi voida luottaa, mutta se on vaikeaa, jos jokainen tuijottaa vain omaan napaansa.

Lastenhankinnasta luopuminen maailman ja ympäristön tilan vuoksi ilmentää kaikista suurinta itsekkyyttä. Lisäksi se on tekopyhää. Yhteisen hyvän nimissä nostetaan kädet pystyyn, ja hekumoidaan ajatuksella, että edustetaan maailman viimeistä sivilisaatiota. Tuleville sukupolville ei haluta antaa edes mahdollisuutta syntyä ongelmia ratkaisemaan.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .