Maidon hintaan ekstraa tuottajien hyväksi? Kaupoilta varovaista tukea

K-kauppa suhtautuu myönteisesti käytäntöön, jossa kuluttaja voisi halutessaan tukea vaikeuksissa olevia tuotannonaloja. S-ryhmä suhtautuu systeemiin varauksellisemmin.

Mallia voisi ottaa Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Siellä kaupat ovat lähiaikoina kokeilleet tapaa, jolla kuluttaja voi halutessaan tukea paikallisia maidontuottajia. Taustalla on huoli maidontuotannon säilymisestä, sillä muun muassa tuottajahinnan tippuminen tekee tiloista huonosti kannattavia. Suomessakin maitotilat ovat vähentyneet reilut kymmenen vuotta, viime vuosina 6–7 prosentin vuosivauhtia.

Ahvenanmaalla Mathis-kauppaketjun ja K-Supermarketin kaupoissa kuluttaja on voinut maitoa ostaessaan ottaa mukaansa kupongin, jolla hän ilmoittaa kassalla maksavansa ylimääräiset kymmenen senttiä suoraan maidontuottajalle. Myöhemmin mukaan tulivat myös Sparhallen ja S-market.

Sanomalehti Nya Ålandin mukaan paikallinen meijeriosuuskunta Åca nosti pian kokeilun jälkeen maitolitran hintaa viidellä sentillä tuottajien hyväksi, jolloin maitokupongeista luovuttiin. Lehden mukaan lähes puolet Åcan maitoa ostaneista ottivat kupongin mukaansa, joten kokeilua pidettiin onnistuneena ja meijeri päätti siksi nostaa hintaa.

Myös Ruotsissa muutamissa ICA Maxi-kaupoissa tuottajia voi tukea valitsemalla tietyn tuotemerkin, johon korotus on siirretty suoraan. Kauppa tilittää ylimääräiset maksut edelleen tuottajille.

S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu, miltä kuulostaa? Voisiko S-ryhmä ottaa käyttöön samankaltaisen systeemin?

Emme ole tässä kohtaa miettineet. Toki seuraamme, millaisia tuloksia näillä kokeiluilla on. S-ryhmän kaupat eivät ylipäätään sovi tuotteiden hinnoista suoraan tuottajien kanssa, vaan Suomessahan tuottajat omistavat tuotantoyhtiöt, esimerkiksi maidontuottajat omistaa Valion joka myy maitoa S-ryhmälle määrittelemällään hinnalla.

Eikö kauppa voi tilittää ylimääräiset maksut Valiolle ja Valio edelleen tuottajille?

Valio määrittelee hinnan millä myy meille, eli päättää myös, paljonko tilittää tuottajille. Aina voidaan tehdä hyväntekeväisyyttä ja antaa ihmisille mahdollisuus lahjoittaa rahaa mille tahansa taholle, on se suomalainen tuottaja tai muu hyväntekeväisyysjärjestö. Monesti kyseenalaistetaan, että miten varmistetaan sen perillemeno.

Nyt on tietysti ihan mielenkiintoista nähdä, että millaisia tuloksia näissä kokeiluissa on. Missään tapauksessa emme suhtaudu negatiivisesti, haluamme nähdä mitä on tapahtumassa ja katsotaan sitten sen mukaan. Mutta yksinkertaisia tällaiset ratkaisut eivät ole.

Jos kokemukset kokeiluista ovat hyviä, jotain on siis mahdollista tehdä täälläkin?

No me arvioimme sitten sitä asiaa. Lähtökohtaisesti on niin, että tällaiset ratkaisut eivät tule suomalaista tuottajaa pelastamaan. Tuottaja voi parhaiten kilpailukykyisillä tuotteilla ja menestymällä Suomessa ja ulkomailla.

Kiinnostava asia on sekin, että paljonko kuluttajat todellisuudessa ovat valmiita näin toimimaan. Tutkimuksissa näkyy hyvin selvästi, että halpa hinta kiinnostaa kuluttajia. Syykin on selvä, luulen että monella kuluttajalla menee vielä huonommin kuin näillä tuottajilla.

Voiko yksittäinen S-ryhmän kauppa ryhtyä kokeiluun?

Jokainen osuuskauppa linjaa itsenäisesti, miten tällaisessa toimivat. Sille ei tietenkään ole mitään estettä meillä.

Tavarakaupan johtaja Ari Akseli Ruokakeskosta, näetkö ”kuponkikäytännön” mahdollisena K-ryhmässä?

Näen mahdolliseksi. Kuinka laajasti sitä voidaan viedä eteenpäin, on selvitettävä asia. Jos kuluttajia se kiinnostaa, niin olemme valmiita sitä kyllä kehittämään.

Voivatko yksittäiset kauppiaat ottaa systeemin käyttöön jo nyt halutessaan?

Kyllä, jokainen itsenäinen kauppias voi tällaisesta sopia paikallisen tuottajan kanssa.

Millaisia kustannuksia käytäntö aiheuttaisi kaupalle?

Mitä paremmin se saadaan toimimaan tietojärjestelmissä, sitä pienemmät olisivat kustannukset. Esimerkiksi kuponkiin voidaan laittaa koodi, joka tilastoituu kassajärjestelmään ja on sitä kautta helposti raportilta luettavissa, niin silloin kustannus ei ole kovinkaan merkittävä.

Voisiko käytäntöä laajentaa muihin tuotteisiin? Mihin?

On miettimisen paikka, miten se on kohdistettavissa. Mutta jos lähdetään siitä, millä aloilla on isoja haasteita kannattavuuden kanssa, niin sianlihan tuotanto esimerkiksi. Toinen on leipomoteollisuus, joka on isoissa vaikeuksissa lisääntyneen tuonnin vuoksi.

Voiko hinnanmuodostusta ylipäänsä tehdä läpinäkyvämmäksi?

Mielestäni se on ihan mainiosti avattavissa. Esimerkiksi jos avataan kilon kermajuuston hintaa: se vaatii noin 10 litraa maitoa, ja jos tuottajahinta on 35 senttiä litra, niin 3,50 euroa menee tuottajahintaan. Sen päälle tulevat arvonlisävero, teollisuuden valmistus- ja pakkauskustannukset, logistiikka, kaupan kustannukset. Nyt kun kilo juustoa maksaa alle 5 euroa kilo, niin se menee alta tuotantokustannusten. Olisi paikallaan avata keskustelua, joka Suomessa perustuu mielikuviin.

Voisitte siis myös kertoa mikä on kaupan osuus?

Kyllä me periaatteessa tähän ollaan valmiita, sellaisten tuotteiden osalta etenkin, joissa se on helposti määriteltävissä.

Mitä ne ovat?

Maito, kerma, juustot esimerkiksi. Mitä pidemmälle jalostettuja tuotteet on, sitä hankalammaksi se menee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.