Metsätyömiehestä pörssiyhtiön rakentajaksi

Terve mies, pokasaha ja kirves, hyvä hevonen ja parireki. Siinä on viime vuosisadan suomalaisen talousihmeen perusta. Metsätyömiehet muuttivat lumiset salot vihreäksi kullaksi.

Tie savottaan oli vuoden 1957 tienoilla myös 14-vuotiaalle Einari Vidgrénille itsestään selvä ja myös mieluisa elämänpolku. Nuorukaisen lähtökohdat Vieremän Niemisellä olivat tavallisista tavallisimmat: Ida ja Jooseppi Vidgrénillä oli seitsemän lasta, viisi hehtaaria peltoa, 20 hehtaaria metsää, kolme lehmää ja hevonen.

Elämän taloudelliset puitteet olivat niukat, mutta lapset oppivat jo varhain elämänsä kivijalaksi kaikista tärkeimmät: ahkeruuden ja rehellisyyden.

- Minä käydä junttasin supistettua kansakoulua. Opintie oli minulle tosi vaikeaa ja usein ajattelin, saanko sitä ollenkaan läpi. Vain laskennossa pärjäsin hyvin.

- Mutta pelto- ja metsätyöt minua kiinnostivat. Heti kansakoulun jälkeen lähdin ensimmäisen kerran intoa täynnä hevosen kanssa savottaan.

Teollisuusneuvos Einari Vidgrén katselee, miten huipputekniikalla varustettu harvesteri korjaa metsän satoa. Hän omistaa yhdessä perheensä kanssa 60 prosenttia metsäkoneita valmistavasta Ponsse Oyj:stä. Noin 500 henkeä työllistävä, hyvin menestyvä yritys Pohjois-Savon Vieremällä on hänen perustamansa ja rakentamansa.

Ponsse Oyj on savolaisen metsätyömiehen elämäntyö.

Ajatukset palaavat nuoruuteen 1950- ja 1960-luvuille.

- Tukkien ajo kannolta on ammattimiehen työtä. Siinä pitää olla silmää. Savotassa joutui jokainen maksamaan oppirahansa. Kun täydessä kuormassa oleva reki juuttui kantoon tai aisa katkesi, niin mies karjaisi, että perkeleen saatana! Sielunvihollista huutamalla ei reki kannosta irronnut, mutta sisu lisääntyi. Joskus oli koko kuorma purettava, teollisuusneuvos muistelee.

Einari Vidgrén oli tarkkasilmäinen ja taitava ajomies, joka pärjäsi jo poikasena savotassa siinä kuin vanhemmatkin miehet. Ja epäilemättä hän osaisi homman vieläkin. Se oli urakkatyötä, jossa terve mies ja hyvä hevonen tekivät rahaa.

Einari Vidgrén ei kuitenkaan romantisoi menneiden vuosikymmenien metsätöitä.

- Huippumiehet ansaitsivat hyvin, mutta vanhuuseläkkeelle ei moni päässyt. Tuhannet miehet menettivät metsätöissä terveytensä. Se oli kohtuuttoman kovaa työtä, ja myös hevoset olivat lujilla, Vidgrén sanoo.

Metsäajoissa siirryttiin 1960-luvun alussa traktoreihin. Einari Vidgrén osti ensimmäisen Valmetinsa vuonna 1961. Seuraavina vuosina kalustoa uusittiin ja lisättiin.

- Ajoja riitti. Vuonna 1967 minulla oli neljän oman traktorin lisäksi koeajossa useita koneita. Mutta sen ajan traktorit eivät kestäneet. Kaksi miestä oli jatkuvasti tekemässä remonttia. Taloudellista tulosta ei syntynyt.

- Ensimmäisissä traktoreissa oli vanerihytit eikä minkäänlaisia äänieristeitä. Sehän soi kuin mandoliini. Metsäajo 1960-luvun maataloustraktoreilla oli kaikkea muuta kuin terveellistä, Vidgrén sanoo.

Vielä 1960-luvun lopulla markkinoilla ei ollut edes hädin tuskin vuoden kestävää metsätraktoria.

Vidgrén päätti tehdä kestävän koneen. Se rakenneltiin hitsarin avustamana pyöräkuormaajan osista siskon miehen pajassa vuonna 1968.

- Kylällä ihmeteltiin, että mikähän ponsse tuo mahtaa olla. Kyläläiset tunsivat näet Ponsse-nimisen pitkäselkäisen ja lyhtyjalkaisen sekarotuisen koiran. Ponsse oli kuitenkin tavattoman etevä jäniskoira.

- Suurilla pyörillä varustettu konerumilus oli kestävä ja kulki hyvin metsässä. Ensimmäisenä talvena sillä ajettiin puuta Tehdaspuu Oy:lle. Sieltä soitettiin ja pyydettiin tekemään muillekin metsätraktoreita. Minun omintakeisella metsätraktorillani oli näet ajettu ylivoimaisesti eniten puuta, ja remonttipäiviä oli vähiten, Vidgrén kertoo.

Einari Vidgrén päätti perustaa metsätraktoritehtaan.

Vieremän kunnanjohtaja Hannes Hirsijärvi ilmoitti ottavansa tehdashallin rakentamisen valtuuston esityslistalle, jos Tehdaspuu Oy:n toive Vidgrénin metsätraktoreista saataisiin kirjallisena. Se hankittiin, ja kunnanvaltuusto päätti rakentaa hallin yhden äänen enemmistöllä vasemmiston vastustaessa.

Perustettiin Ponsse Oy ja metsätraktoreiden valmistui alkoi. Yrittäjällä ei ollut helppoa, kun Kehitysaluerahastokaan ei Vidgrénin metsätraktoreihin uskonut.

- Mutta päätin, että Ponsse tekee niin hyvän koneen, että sitä ei ole kenelläkään. Kaikki muu on järjestelykysymyksiä. Sen jälkeen järjestelyjä onkin riittänyt, Vidgrén huomauttaa.

Ensimmäisessä vaiheessa Ponsse valmisti vain viisi konetta vuodessa. Kokemus, taito ja asiakkaiden luottamus kasvoivat.

- Oli toisaalta hyvä, että vuosituotanto pysyi pitkään pienenä. Konetta kehitettiin jatkuvasti. Jos Keralta olisi saatu rahaa, olisi tuotantoa lisätty ja vielä kehitysvaiheessa olevia koneita tehty enemmän. Se olisi tullut kalliiksi. Tämä on näet kova laji. Helpolla ei pääse kukaan.

- Koko ajan mentiin eteenpäin. Periaatteeni yrittäjänä ovat yksinkertaiset ja selkeät. On tehtävä niin hyvä tuote, että se menee kaupaksi. Yrityksen pitää tuottaa aina voittoa. Jos firma ei tuota voittoa, on se kuin maho lehmä, Vidgrén luettelee.

Ponsse kasvoi ja kehittyi. Ajokoneiden lisäksi alettiin 1980-luvulla kehittää harvesteria. Se on metsänkorjuun yleiskone, jonka koura kaataa, karsii, katkoo ja lajittelee puun.

Ponssen menestys alkoi kiinnostaa kilpailijoita, ja Einari Vidgrén sai ostotarjouksia. Vuonna 1988 Interpolator Oy osti Ponssen ja liitti sen Norcar-metsäkoneryhmään. Einari Vidgrén jäi mukaan viidenneksellä.

Interpolator Oy:n taustalla oli SKOP, ja pian Vidgrén huomasi, että Ponsse oli menossa alaspäin. SKOP:n kaaduttua Einari Vidgrén, tehtaan toimiva johto ja kaksi sijoitusrahastoa ostivat vuonna 1993 Ponssen takaisin.

- Myynti- ja ostohinnasta sanon vain sen verran, että Ponssen myyntihinta oli hyvä ja ostohinta sopiva, Vidgrén paljastaa.

Ponsse on ollut vuodesta 1995 pörssiyhtiö. Einari Vidgrénillä on osakkeista noin 50 prosenttia ja hänen perheenjäsenillään yhteensä noin 10 prosenttia, joten Vidgrénit pitelevät tiukasti Ponssen ohjaksia

Ponssen ajokoneet ja harvesterit ovat maailman huippua. Viime vuonna koneita rakennettiin yhteensä 340 kappaletta, joista 60 prosenttia meni ulkomaille. Myynnistä, huollosta ja varaosista huolehtivat tytäryhtiöt Ruotsissa, Norjassa, Rankassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Ponssen liikevaihto oli vuonna 2001 noin 124 miljoonaa euroa ja liikevoitto vajaat kymmenen miljoonaa euroa. Yhtiön pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja, teollisuusneuvos Einari Vidgrén kuittasi 2,2 miljoonan euron osingot.

- Olen sijoittanut Ponssen osingot hyvien pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Minulla on ollut onnea sikäli, että satuin myymään it-osakkeet pois ennen niiden kurssien romahtamista, Vidgrén kertoo.

Mitä raha ja omaisuus merkitsevät?

- Ne antavat luonnollisesti tiettyä turvallisuutta elämään. Raha ei kuitenkaan ratkaise elämän perimmäisissä kysymyksissä, esimerkiksi siinä, mitä kukin on ihmisenä ja yksilönä. Ja sekin on muistettava, ettei rikaskaan voi syödä määräänsä enempää.

- Yrittäjän on tietenkin aina lähdettävä siitä, että toiminta kannattaa. Ja rahaa on tultava lisää, Vidgrén kertoo.

Einari Vidgrén saapuu lähes joka arkipäivä työpaikalleen Ponsse Oy:n tiloihin. Yleensä hän käy läpi päivän tilanteen. Vidgrén ei käytä informaation hankkimiseen lainkaan tietokonetta, vaan hän keskustelee henkilökunnan kanssa.

Kaikesta tästä on syntynyt Ponssen henki, huipputeollisuutta Pohjois-Savon Vieremällä.

Ja menestyksen takana ovat suomalaisen pienviljelijän ja metsätyömiehen elämänarvot.

Einari Vidgrénin 60-vuotishaastattelu 2.2.2003 Keskisuomalaisessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.