Myllerrykset ovat olleet arkea Vapossa – tuore kirja osoittaa, että valtionyhtiö on ainakin tähän saakka pystynyt muuttumaan

Jyväskyläläinen valtionyhtiö Vapo on tänä vuonna uudistanut rakennettaan ja liiketoimintastrategiaansa. Yhtiö valmistautuu myös siihen, että turpeenpoltto joskus loppuu.

Vapolle muutokset eivät ole uusi asia, vaan se on ollut koko olemassaolonsa aikana myllerrysten kourissa. Vaposta pari vuotta sitten eläköitynyt metsänhoitaja Jussi Meriluoto on kirjoittanut aikakaudesta ja vanhemmistaan kirjan Selviytymistä sodassa ja rauhassa: Murrosvuosien historiaa ja Veikko ja Elma Meriluodon elämänvaiheita vuosina 1930–1955.

Veikko Meriluoto tuli Vapon palvelukseen vuonna 1947 ja jäi eläkkeelle 1982. Myös Jussi Meriluoto teki työuransa Vapossa, viimeksi yhtiön tietojärjestelmäpäällikkönä ja konsernin tietosuojavastaavana.

Vapon toiminta alkoi aluksi Rautatiehallituksen Puutavaratoimistona ja sittemmin Valtion Polttoainetoimistona, kun talvisodan aikana tarvittiin valtava määrä kotimaista polttopuuta kauppateiden katkettua. Jo 1940-luvun jälkipuoliskolla alkoi suuri muutos, kun tuonnin vapauduttua halkojen kysyntä väheni. Raju organisaation supistus tehtiin ilman yt-neuvotteluja ja kykenevimmät, tehtävänsä moitteettomasti hoitaneet ja elämäntavoiltaan säännölliset pyrittiin pitämään palveluksessa.

– Monesti ajatellaan, että ennen vanhaan työelämä oli tasaista ja työpaikat varmoja. Näin ei kuitenkaan aina ollut, kirjan kirjoittaja sanoo.

Vapo tuli viime keväänä julkisuuteen uusilla strategisilla linjauksilla, joissa korostettiin asiakaslähtöisyyttä.

– On kiinnostavaa huomata, että aiheesta puhuttiin jo 1940-luvulla, jolloin tinkimättömänä toimintaohjeena oli pyrkimys saavuttaa mahdollisimman hyvät liikesuhteet Vapon ja sen asiakkaiden välillä.

Polttopuun käytön väheneminen vaati Vapon johdolta yhtiöön muutoksia. Sahojen rakentaminen alkoi 1950-luvulla. Vuonna 1954 valmistui ensimmäinen kiinteä sahalaitos eli Mikkelin ratapölkkysaha, nykyinen Misawa.

Hankasalmen saha siirrettiin 1960-luvun alussa Valtion Rautateiltä Vapolle. Vapo rakensi pyörösahalaitoksia eri puolille Suomea.

– Erityisesti niiden rakentamisessa ja kehittämisessä oli isäni keskeisesti mukana. Hän toimi sitten jonkun aikaa 1970-luvun alkuvuosina huoltopäällikkönä ja oli hankkimassa työmaille turvekoneita, joita aluksi hankittiin paljon Neuvostoliitosta.

Vuonna 2015 Vapo myi viimeiset sahansa, Nurmeksen ja Kevätniemen sahat Binderholzille. Jo aiemmin Versowood osti Vapolta Hankasalmen sahan.

Jussi Meriluoto yhdistää omakustanteena julkaistussa kirjassaan vanhempiensa tarinan Suomen historian tapahtumiin, joista hän kertoo hyvin elävästi. Perusteellisuudesta kertoo, että 528-sivuisessa kirjassa on peräti 1 431 lähdeviitettä. Kirjan kuvitus on monipuolinen.

Miksi tuore eläkeläinen lähtee kirjoittamaan kirjaa?

– Selitystä voi hakea kultaiselta 60-luvulta, jolloin olin Lappeenrannassa erikoisluvalla (ikäraja oli 15 vuotta) pari talvea työväenopiston kirjansidontakurssilla. Olin silloin vain 12–13-vuotias. Oli kova tarve saada kaikki sarjakuvalehdet sidottua kirjoiksi. Kun se oli tehty ja ikääkin alkoi tulla, jäi kirjansidonta. Mutta ne pari vuotta loivat samalla suhdetta kirjaan myös esineenä. Kaikki sitomani kirjat ovat edelleen hyvässä tallessa, osa Jyväskylässä ja osa mökillä Virroilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .