Onnekkaan lainakorko menee miinukselle, mutta asuntovelka ei käänny hankehommiksi

Jo kauan pohjalukemissa laahanneet markkinakorot ovat kesän aikana painuneet entistäkin syvemmälle. Heinäkuussa 12 kuukauden euribor-korko alitti jo -0,3 prosentin rajan ja kolmen kuukauden euribor ryystää sitäkin alempana.

Negatiiviset viitekorot tarkoittavat sitä, että sopivaan aikaan otetun vanhan asuntolainan korko saattaa olla nolla tai jopa miinusmerkkinen – mutta vain teoriassa. Pankkien lainasopimuksissa on jo useita vuosia ollut ehto, että viitekorko on vähintään nolla.

– On ollut Finanssivalvonnan toivomuskin, että emme lähtisi maksamaan velalliselle siitä, että hän on meille velkaa, sanoo Nordean kiinnitysluottopankin toimitusjohtaja Tom Miller.

– Ihan yksittäisiä keskusteluja muistan käyneeni asiakkaiden kanssa siitä, että jos viitekorko on esimerkiksi -0,25 ja marginaali 0,2 prosenttia, miksei korkoa makseta asiakkaalle päin. Mutta me kuitenkin olemme antaneet merkittävän rahoitusvälineen asiakkaan käyttöön.

Koska äärimmäisen matalien euribor-korkojen aika on kestänyt jo kauan, tilanteeseen on osattu sopeutua ja varautua. Lyhyimmät viitekorot painuivat alle nollan jo syksyllä 2014.

Nordean sopimuksissa viitekorolle on määrätty nollarajaehto jo vuodesta 2012, osuuspankeilla vuodesta 2014. Vaikka asuntolainat ovat vuosikymmenien mittaisia, ne uusiutuvat käytännössä nopeammin ihmisten vaihtaessa asuntojaan.

– Keskimäärin asuntolainakanta pyörii 7–10 vuoden syklillä, vaikka 20 tai 25 vuotta on suosituin laina-aika, sanoo asumisen rahoituksen ja asumisen palvelujen johtaja Kaisu Christie Osuuspankkiryhmästä.

– Varmaan alle kolmasosalla tai neljäsosalla voi olla vielä negatiivinen viitekorko. Se määrä asiakkaita, joilla on negatiivinen viitekorko ja hyvin alhainen korkomarginaali, on häviävän pieni, ehkä alle prosentin, Christie laskee.

– Nollakorkoisia lainoja on ihan mitätön määrä, niitä ei edes erikseen seurata, vahvistaa Miller.

Asuntolainojen marginaalit painuivat noin vuosina 2005–2006 kovassa kilpailussa jopa 0,2–0,3 prosenttiin isoissa kaupungeissa ja vakavaraisille asiakkaille. Kun viitekorko on ainakin saman verran alle nollan, velallisesta näyttää tulleen saamamies.

Jo vuonna 2016 pankkilautakunta sai ratkaistavakseen valituksen, jossa asiakas katsoi, että pankin tulisi maksaa hänelle päin, kun laskennallinen korko oli painunut negatiiviseksi. Lautakunnan lausunnon mukaan korko on vastike velalliselta velkojalle eikä velkojalle muodostu maksu- tai hyvitysvelvollisuutta.

Kallista ei raha ole sittenkään. Suomen Pankin mukaan uusien asuntolainojen keskikorko oli kesäkuun lopussa 0,76 prosenttia ja laskennallinen korkomarginaali 0,75 prosenttia.

Finanssivalvonnan suositus on, että pankit ja luottoasiakkaat tekevät stressitestin, riittääkö maksukyky myös kuuden prosentin korkoihin.

– Se tuntuu tähän hetkeen korkealta, mutta vuonna 2008, vähän ennen finanssikriisiä, kolmen kuukauden euribor taisi olla 5,12 prosenttia. Nyt talousviisaat puhuvat, että ehkä matalat korot ovatkin pitempi jatkumo, paradigman muutos. Onko tilanne enää kummallinen, jos se on jatkunut toistakymmentä vuotta, vai onko se uusi normaali, Miller pohtii.

– Kyllä se korkealta tuntuu tämän hetken markkinassa. Varsinkin ensiasunnon ostajissa on niitä, jotka eivät sellaista korkotasoa edes muista. Mutta stressiraja antaa myös laskentavaraa muihin elämän yllätyksiin, Christie sanoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .