Jukka Oksaharjun kolumni: Suomi kaipaa omistajien puoluetta – valtion tulisi tehdä itsestään pörssiomistajana tarpeeton

Valtio voisi saada jopa viiden miljardin euron tulot myymällä omistuksiaan Metsossa, Sammossa ja Stora Ensossa, kirjoittaa Jukka Oksaharju.

Sekaisin kuin seinäkello! Sanonta lie peräisin siitä, että kellon saa lyömään eri aikaa kuin viisarit näyttävät.

Suomessa finanssimaailman kellosta kukkujaksi päätyy usein valtio-omistaja. Lisäeläkkeisiin ja palkitsemiseen liittyvät asiat ovat viimeisimpinä osoittaneet, ettei valtio-omisteinen yritys kykene, pysty eikä poliittisen logiikan mukaan edes saa toimia kuin normaali markkinataloudessa kilpaileva pörssiyritys.

Sijoitusyhtiö Solidiumille valtio hamuaa nyt Metson, Sammon ja Stora Enson hallituspaikkoja. Eikö esimerkiksi Sammon osalta olisi kuitenkin luonut enemmän lisäarvoa tuoda heidän kykyjään Solidiumiin, ei päinvastoin? Solidium kertoo janoavansa hallituspaikkaa jokaisen omistusyrityksensä hallituksesta. Voipi olla, että kansainvälistymistä kaipaavat hallituskokoonpanot saavat vielä tuntea suomalaisen kikyn kitsaan käden.

Olisi olemassa toinenkin etenemispolku. Valtio voisi saada jopa viiden miljardin euron tulot myymällä omistuksiaan mainituissa kolmessa pörssiyrityksessä, joilla ei ole minkään sortin strategista merkitystä. Eikö miljardeille löytyisi parempiakin käyttökohteita vaikkapa hyvinvoinnin rahoittamisessa?

Suomessa valtio on kansainvälisessä vertailussa erityisen innokas sähläämään yritysten omistajakunnissa. Täällä poliittiset viisaat yrittävät synnyttää omistajuutta sitomalla veromiljardeja pörssiyritysten osakkeisiin. Omistaminen kuuluisi kuitenkin muille, eikä veronmaksajien pitäisi kantaa liiketoimintariskejä. Nykyajassa valtionomistuksen tulisi olla tilapäistä ja aina perusteltua. Pitkällä aikavälillä valtion tulisi tehdä itsestään pörssiomistajana tarpeeton.

Valtio-omisteisissa yrityksissä muut sijoittajat harvoin saavat todellista päätösvaltaa. Näin joudutaan luottamaan, että Suomen valtio huomioi taloudellisen tuoton tavoitteet kaikkien puolesta. Tapauskohtaisesti riippuu, millaisen riskikertoimen yritys markkinoilla saa. Pahimmillaan piensijoittaja jää tässä panttivangiksi.

Valtionomistus on riski yritykselle, joka ei pysty varautumaan poliittisen omistajan mielialojen vaihteluihin. Toiseksi valtionomistus on riski poliitikoille. He eivät pysty varautumaan liiketoiminnalle luontaisiin riskeihin. Moni poliitikko tuntuu haluavan valtion aktivoituvan muissa kuin taloudellisen tuoton tavoitteissa. Poliitikko saattaa vaatia yrityksiltä investointeja, jotka olisivat yritysten omistajien näkökulmasta kehnoja. Viimeistään tällöin piensijoittaja poistaa varmistimen.

Omistajien puolue panostaisi talouskasvatukseen voimakkaasti jo peruskouluvaiheessa. Varsinkin niiden, jotka eivät ole syntyneet kultakauha suussa, tulisi ymmärtää korkoa korolle -ilmiön vetoapu talouteen. Nuoren pitäisi myös osata ottaa omistajuutta Suomen valtiosta. Mitä painokkaammin nojataan kasvottomaan ”valtioon”, sitä tuntuvammaksi käy painostus julkisen sektorin koon ja kulujen kasvattamiseen sekä verojen nostamiseen. Mutta haloo! Valtio olemme me kaikki, nykyiset ja vielä polvenkorkuiset tulevat veronmaksajat.

Miksei yksikään puolue ehdota vaihtoehtoa, että valtio luopuisi kaikista osakeomistuksistaan? Omistajien puolue ottaisi päätavoitteekseen elinvoimaisen elinkeinoelämän, jossa kotimaiset yksityiset omistajat kykenisivät korvaamaan valtion omistajana.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.