Tämän takia hedelmien tuontimaat vaihtelevat kausittain

Vanhempi sukupolvi muistaa ajat, kun tiettyjä hedelmiä sai kaupasta vain tiettynä vuodenaikana. Appelsiineilla ja rypäleillä oli omat sesonkinsa. Nykyään tuontihedelmiä on tarjolla ympäri vuoden, koska niitä ostetaan satokausien mukaan eri puolilta maailmaa vuoden mittaan.

– Viinirypäle on hyvä esimerkki siitä, miten hedelmien perässä kierretään koko maapallo. Nyt niitä tuodaan Intiasta, ja kun siellä kausi päättyy, siirrytään Egyptiin. Sen jälkeen vuorossa on Euroopan kausi eli Espanja, Italia ja Kreikka, sitten hypätään Etelä-Amerikkaan ja lopuksi koukataan Etelä-Afrikkaan ennen seuraavaa Intian satokautta, kuvailee hedelmä- ja vihanneskaupasta vastaava ryhmäpäällikkö Veli-Matti Puhakka SOK:n päivittäistavarakaupan ketjuohjauksesta.

Kaikkein eksoottisimpia hedelmiä S-ryhmä tuo monista eri maista kuten vaikkapa Ghanasta, Guatemalasta, Hondurasista, Jamaikalta, Keniasta, Kolumbiasta tai Kongosta.

– Näiden eksoottisten hedelmien volyymit ovat pieniä, ne ovat enemmän palvelutuotteita. Emme aina edes hanki niitä suoraan alkuperämaista, vaan jälleenmyyjiltä. Niitä ostetaan laatikoittain, kun esimerkiksi sitrushedelmiä ostetaan laivakonteittain.

Ruokakeskon hevi-tuotteista (hedelmät ja vihannekset) vastaava tuotelinjajohtaja Kenneth Forsman kertoo, että kuluttajat haluavat sekä lähellä kasvatettuja paikallistuotteita että eksoottisempia hedelmiä.

– Vihannekset ja hedelmät pyritään ostamaan aina tarjonnan mukaan järkevistä tuotantomaista. Ruokakeskon periaatteena on, että jos tuote on saatavilla kotimaisena, silloin se ostetaan kotimaisena. Kauppiaat voivat myös hankkia tuote-eriä paikallisilta tuottajilta oman harkintansa mukaan, kertoi Forsman.

Marjoja tuodaan myös ulkomailta

Yli puolet S-ryhmän vähittäiskaupan hedelmistä ja vihanneksista on kotimaisia. Esimerkiksi kurkkua, tomaattia ja salaattia tulee kasvihuoneista Suomessa jo läpi vuoden.

Myös K-ruokakaupoissa myytävät vihannekset ovat suurimmaksi osaksi kotimaista tuotantoa. Kotimaista valikoimaa täydennetään kuitenkin talvikaudella tarvittaessa ulkomaisilla tuontivihanneksilla. Pääosin tuontivihannekset tulevat Euroopasta: Ruotsista, Hollannista ja Espanjasta. Euroopan ulkopuolelta ei juuri tuoda vihanneksia, koska ne eivät kestä pitkiä kuljetuksia niin kuin hedelmät.

– Myös tuoremarjat tulevat Suomen satokauden aikaan Suomesta, mutta niille on kysyntää ympäri vuoden, joten tuoreita marjoja tuodaan myös ulkomailta, sanoi Forsman.

Hedelmistä valtaosa on tuontitavaraa, mutta esimerkiksi kotimaisen omenan varastot ovat Puhakan mukaan kohentuneet siinä määrin, että niitäkin on tarjolla lähes vuoden ympäri.

– Yksittäisenä tärkeimpänä tuontimaana S-ryhmällä on Espanja, josta tuodaan paljon sitrushedelmiä ja vihanneksia, kuten salaatteja, vihanneksia, kurkkuja, kukkakaalia ja parsakaalia. Isona tuontimaana on Costa Rica, koska sieltä tuodaan kaikki S-ryhmän vähittäiskaupan banaanit, sanoi Puhakka.

Muita yksittäisiä S-ryhmän tuontimaita ovat muun muassa vihannestuotannon Hollanti ja sitrushedelmien tuottajat Egypti, Israel, Argentiina ja Chile.

Lähiomena kalliimpi kuin kaukobanaani

Kuluttaja jaksaa aika ajoin ihmetellä sitä, miksi lähiseudulta poimitun omenan kilohinta kaupassa on isompi kuin valtameren takaa rahdatun banaanin.

– Hintaero perustuu kasvuolosuhteisiin, tuotannon tehokkuuteen ja globaalin tuotannon mittakaavaetuihin. Tuonti on kustannustehokasta suotuisten kasvuolosuhteiden sekä tuotannon volyymien takia, vaikka rahditkin lasketaan mukaan kustannuksiin, kertoi Puhakka.

S-ryhmän hedelmä ja vihanneskauppa on karkeasti laskien vajaa 300 miljoonaa kiloa vuodessa. Yksin banaaneja on määrästä noin 35 miljoonaa kiloa. Hedelmien osuus kaikkiaan on noin 40 prosenttia ja vihannesten sekä juuresten noin 60 prosenttia.

– Kotimaisten tuotteiden osuus on koko määrästä on noin 60 prosenttia, eli valtaosa vihanneksista on kotimaista alkuperää, sanoi Puhakka.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.