Tässä perheessä omena ei pudonnut kauas puusta

Laukaalais-jyväskyläläisen Virtasen perheessä yrittäjyys totisesti periytyy. Vanhempien lisäksi jokaisella lapsella on oma yritys. Yhteen niputettuna perhe-Virtanen kipuaisi jo Keski-Suomen suurimpien yritystyönantajien listalle, sillä he työllistävät kaikkiaan 120 ihmistä.

Vanhin perheen yrityksistä on kemianteollisuuden kuljetuksiin erikoistunut Laukaan Rahtiautot Oy. Sen perustivat Heikki ja Tuija Virtanen Laukaan Valkolaan vuonna 1988. Perheen esikoinen, Suvi Widgrén lähti yrittäjäksi muotialalle vuonna 2006. Nykyisin hän toimii jo viiden Vila-myymälän franchisingyrittäjänä eri puolilla Suomea. Keskimmäinen eli Satu Orava on juuri käynnistämässä omaa yritystään. Hän avaa Jyväskylään australialaistyyppisen ravintolan, Aussie Barin, reilun viikon kuluttua. Perheen kuopuksella Roope Virtasella on yrittäjyyttä takanaan vajaat neljä kuukautta. Hän vetää Laukaan Leppävedellä LRA Autopesulaa.

Virtasen lapset ovat jo neljännen polven yrittäjiä, sillä myös osa heidän isovanhemmistaan ja isoisovanhemmistaan on yrittäjiä. Sisarukset sanovat, että yrittäjyyteen yksinkertaisesti kasvettiin. Sitä ei koettu sen kummemmin myönteisenä kuin kielteisenäkään asiana.

– Vanhemmat olivat töissä 24/7, mutta toisaalta emme olleet koskaan hoidossa, sillä yritystä pyöritettiin kotoa. Asiakasneuvottelut käytiin keittiönpöydän ääressä ja me lapset pyörittiin siinä mukana ja leikittiin omissa toimistoissamme, Widgrén muistelee.

– Meitä ei painostettu mihinkään suuntaan. Kasvatus oli tavallaan vapaa, mutta hyvistä käytöstavoista ja moraalista pidettiin kiinni. Mitään emme saaneet ilmaiseksi, vaan töitä viikkorahan eteen alettiin tehdä jo pieninä, Orava sanoo.

Muotiala kiinnosti

Virtasten yrittäjäntaival alkaa vuodesta 1981, jolloin Heikki ja Tuija saivat taksiluvan. Heikki oli tuolloin vasta 18-vuotias.

– Armeijan jälkeen aloin miettiä, että jos jään ajamaan taksia, saan tehdä sitä seuraavat 40 vuotta. Halusin mennä eteen päin ja kasvattaa liiketoimintaa, joten hankimme kuorma-autoluvan ja ensimmäisen kuorma-automme vuonna 1984, Heikki Virtanen, 51, kertoo.

Nyt omia autoja on jo 31 ja työntekijöitä 78. Pääliikennealueena on Suomen ohella Baltia, Venäjä ja Pohjoismaat. Päätuotteena ovat teollisuuskemikaalit, joita kuljetetaan säiliöautoilla. Laukaan Rahtiautojen lisäksi Virtaset omistavat LRA-Raskashuolto Oy:n, joka rakentaa ja ylläpitää kalustoa.

– Maltillista kasvua tavoittelen edelleen, hän sanoo.

Suvi Widgrén, 29, oli miltei yhtä nuori kuin vanhempansa aloittaessaan yrittäjänä.

– Olin hyvä koulussa, mutta vihasin sitä, ettei asioita saanut kyseenalaistaa. Kun pääsin opiskelemaan Tiimiakatemiaan, se oli kuin taivas. Sain tehdä projekteja omalla tavallani.

Widgrén on ollut aina kiinnostunut muodista, joten päätyminen vaatealalle oli luontevaa.

– Pidin Vilan vaatteista ja koska ketju puuttui Jyväskylästä, halusin sen tänne. Niinpä otin yhteyttä ketjun johtoon, Widgrén muistelee.

Tällä hetkellä hän on jo viiden Vila-myymälän franchisingyrittäjä: Jyväskylän ohella Tampereella, Lempäälässä, Joensuussa ja Kuopiossa. Henkilökuntaa on yhteensä 30.

Reissussa löytyi idea

Satu Orava, 28, haaveili jo nuorena omasta ravintolasta. Tarvittiin opinnot Tiimiakatemiassa, maailmanympärimatka ja yksi kesäinen ilta Aussie Barissa ennen kuin unelma toteutui.

– Ravintolahaaveet alkoivat konkretisoitua opintojen päätteeksi tehdyllä reissulla. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kävin baareissa, joissa oli lämmin vastaanotto ja kotoisa olo. Aloin haaveilla sellaisen perustamisesta. Menin kuitenkin opintojen jälkeen isälle töihin ja vastasin Rahtiautoilla henkilöstöstä kolmen vuoden ajan.

– Vaikka viihdyin hyvin, aina välillä mietin, mihin se unelma omasta ravintolasta jäi. Viime kesänä kävin Helsingissä Aussie Barissa ja se oli siinä: halusin tuoda ravintolan Jyväskylään.

Jyväskylän ravintola kuuluu Aussie Bar International -ketjuun ja Orava on sen ensimmäinen franchisingyrittäjä. Seitsemän hengen henkilökunta on valittu ja edessä täysin uusi maailma.

– Aussie Barin brändi on vahva ja menestynyt. Työkielemme on englanti ja meno on rentoa. Koskaan ei voi tietää, mitä ilta tuo tullessaan, Orava sanoo.

Roope Virtanen, 21, on työskennellyt pienestä pojasta asti Rahtiautojen korjaamossa ja on muun muassa pessyt autoja. Lukion ja armeijan jälkeen hän työskenteli yhtiössä laskuttajana, kunnes isä vinkkasi viime syksynä mahdollisuudesta perustaa raskaan kaluston pesula Scanian kiinteistöön.

– Kiinnostuin ja ilmoitin aika pian, että voisin alkaa vetää sitä.

Pesula avautui tammikuussa. Roope Virtasen lisäksi yritys työllistää tällä hetkellä yhden työntekijän.

– Töitä on ollut tosi hyvin. Olen tykännyt, mukavaa on ollut.

Auttavat toisiaan

Vaikka Virtasten yritykset eroavat toisistaan, heidän ajattelutavassaan on paljon yhteistä.

– Läpi harmaan kiven voi mennä, jos ei anna periksi. Epäonnistumista on turha pelätä, siitä otetaan opiksi. Hyvä henkilöstöpolitiikka on kaiken a & o. Kirjanpito ja raha-asiat hoidetaan viimeisen päälle, niissä ei hölmöillä, yrittäjät tiivistävät.

He osaavat iloita myös siitä, vertaistukea on tarjolla niin lähellä.

– Puhumme yhteistä kieltä, vaikka toimimme eri aloilla. Esimerkiksi henkilöstön motivoiminen on samanlaista kaikkialla, Widgrén sanoo.

Toisten apuna ollaan myös ihan konkreettisesti. Siveltimet ja telat ovat saaneet viimeksi kyytiä Aussie Baria rakennettaessa.

– Tyttöjen vahvaa alaa on markkinointi jo opintojenkin kautta, joten olen saanut heiltä paljon apuja, Roope Virtanen lisää.

"Vaalin lekat"

Vaikka päivät venyvät ja tekemistä on paljon, yrittäjyys tuntuu olevan kaikille se omin juttu ainakin tällä hetkellä.

– Olen kasvanut siihen, että saan itse tehdä päätökset. Mutta voisin kyllä kuvitella toimivani palkkajohtajanakin, Widgrén sanoo.

Hän sanoo yritystoimintansa olevan siinä pisteessä, että haasteita olisi hyvä saada lisää.

– Muotibisnes on sairaan kilpailtu ala, mutta ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole. Haluan kehittyä ja luoda jotain uutta ja omaa. Ihmiset ovat mun intohimo.

Orava ei poissulje paluuta isän yritykseen.

– Haaveissani on vielä toinen ravintola, suuruudenhullu kun olen. Mutta pidän ovet auki: Kun olen tehnyt ”ravintolavallankumoukseni” ja isä jää joskus 20 vuoden päästä eläkkeelle, voin vaikka palatakin. Perheyritys on aina perheyritys.

Virtasen miehet ovat haaveissaan maltillisempia. Roope on saanut bisnekset juuri pyörimään ja opittavaa riittää. Isä-Heikki kertoo työhaluja riittävän, mutta isoja työhön liittyviä unelmia hänellä ei juuri nyt ole.

– Välillä toivon, että voisin vain olla, hän virnuilee.

Viides polvi yrittäjiä saattaa olla hyvää vauhtia kasvamassa. Vieno Widgrén, 2, ja Viljami Orava, 2, ovat ihan liekeissä, kun pääsevät katselemaan kuvia tai videota ”vaalin lekoista”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.