Äänestys voi tehdä kansasta välineen – "Ei-ääni oli ääni demokratialle ja nöyryyttämistä vastaan"

Kreikkalaiset sanoivat sunnuntain kansanäänestyksessä ei. Epäselväksi on jäänyt se, mitä ei tarkoittaa ja mille oikeastaan sanottiin ei.

Kansanäänestykset voivat olla hyviä tai huonoja, ja Kreikassa kallistuttiin huonon puolelle.

Kansanäänestyksen ideaalina on saada demokratiassa ylintä valtaa käyttävän kansan tahto selväksi.

Se tuntuisi edellyttävän joidenkin reunaehtojen täyttämistä: ensinnäkin olisi oltava selvää, mistä asiasta äänestetään, ja äänestyksessä asetettavien kysymysten ja vaihtoehtojen olisi oltava selkeästi ilmaistuja ja ymmärrettäviä.

Toiseksi kannanmuodostukselle pitäisi antaa riittävästi aikaa. Edelleen eri näkemysten pitäisi saada julkisuutta ja resursseja kampanjointiin, ja eri vaihtoehdoista pitäisi keskustella riittävästi julkisuudessa. Koska hallituksella on usein ylivoimainen asema keskustelussa, sen pitäisi varmistua myös muiden näkemysten esille pääsystä.

Äänestys täynnä retoriikkaa

Kreikassa asiat menivät toisin. Äänestyksessä otettiin kantaa kysymykseen, jota yleisesti moitittiin epäselväksi. Epäselvyyttä ei parantanut vain runsaan viikon mittainen valmistautumisaika eikä se, että hallitus latasi äänestyksen täyteen retorisia merkityksiä: ei-ääni oli ääni demokratialle ja nöyryyttämistä vastaan.

Eri vaihtoehtojen seuraukset jäivät keskustelematta. Kaikkien osapuolten hämmennystä kuvaa hyvin se, että äänestyksen kohteina olleiden sopimusten katsottiin rauenneen jo ennen äänestystä.

Kansanäänestys on vahva ase

Olennainen erotteleva tekijä kansanäänestysten välillä on, haetaanko niillä aidosti ratkaisua kysymällä äänestäjäkunnan tahtoa eri vaihtoehtojen väliltä, vai järjestetäänkö kansanäänestys tukemaan ja oikeuttamaan hallituksen tai hallitsijan valitsemaa politiikkaa.

Kansanäänestys on myös vahva retorinen ase. Siksi Krimillä järjestettiin kansanäänestys Venäjään liittymisestä. Juuri kansanäänestysten vahvuuden vuoksi kriittiset kysymykset ovat tarpeen: mikä on se kansa, jonka mielipidettä kysytään, ja miten sen tahto on muodostettu?

Kansasta väline politiikalle

Kansalaiset pystyvät tekemään valintoja, mutta kannanmuodostusta varten on annettava riittävästi aikaa ja informaatiota, sanoo demokraattisiin päätöksentekoprosesseihin perehtynyt Turun yliopiston valtio-opin professori Maija Setälä.

Hyviä esimerkkejä ovat useat EU:iin liittymistä tai sen perussopimusta koskeneet äänestykset. Niissä keskustelulle on annettu aikaa ja eri näkökulmille riittävästi resursseja keskusteluun osallistumiseen.

Äkilliset äänestykset ovat helposti toista maata.

Tärkeää on, että kansanäänestyksille on selkeät menettelytavat, Setälä sanoo. Kansanäänestys voidaan järjestää esimerkiksi kaikista perustuslaillisista kysymyksistä kuten Irlannissa tehdään. Sveitsissä käytössä oleva kansalaisaloite puolestaan voi tuoda esiin vaihtoehtoja ja haastaa poliittista johtoa.

Kaikissa kuitenkin korostuvat aidon päätöksenteon mahdollisuudet: aika ja perusteellinen pohdinta. Muuten voi käydä niin, että kansasta tehdään väline politiikalle eikä toisinpäin.

Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Näin Kreikan pelastussuunnitelma voisi edetä