Vieraalle alalle vaihtanut korpilahtelainen kemisti ei ymmärrä välillä sanaakaan työkavereidensa puheista, mutta pärjää insinöörien keskellä huumorin voimalla

Korpilahtelainen kemisti Juho Leikas, 28, oli juuri ehtinyt palata kotiinsa työhaastattelusta, kun puhelin pärähti. Etteplan tarjosi hänelle paikkaa Jyväskylästä. Tietotekniikan ja elektroniikkalaitteiden testaaminen vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka ei ollutkaan omaa alaa. Siksi miehen piti pohtia tunti, ennen kuin hän antoi lopullisen vastauksensa.

– Päätin selvittää, pystynkö olemaan kuin MacGyver ja tekemään ihan mitä tahansa, Leikas kertoo ja muistuttaa, että myös ihmemies opiskeli yliopistossa kemiaa.

Viime syksynä alkanut työ oli hyppy tuntemattomaan, mutta osin myös paluu tuttuun ja turvalliseen. Leikkaan työtilat sijaitsevat nimittäin Mattilanniemessä aivan yliopiston Agora-rakennuksen vieressä. Siellä hän vietti monta hetkeä ennen kuin valmistui vuonna 2015. Sen jälkeen Leikas ehti elämässään aina Ouluun saakka, jossa hän työskenteli kaksi vuotta lääketeollisuuden palveluksessa. Kaupunki oli kuitenkin miehen makuun liian kaukana kaikesta, ja Jyväskylään jääneet opiskelukaverit sekä nuorekas tunnelma houkuttelivat takaisin Keski-Suomeen. Reissu pohjoiseen ei silti valunut hukkaan, sillä työkokemuksen lisäksi mukaan tarttui vaimo Essi.

Leikkaan epäilykset siitä, onnistuisiko hän sulahtamaan itselleen outoon tehtävään, osoittautuivat pitkälti turhiksi. Vanhoja oppeja pystyi soveltamaan uusiin, ja työnantaja suhtautui alkukankeuteen ymmärtäväisesti. Ensimmäisen viikon jälkeen Leikkaalta kysyttiin, haluaisiko hän tehdä samalla myös laatupäällikön hommia. Ja halusihan hän, sillä niistä hänellä oli jo kokemusta.

Suurin osa Leikkaan ajasta kuluu kuitenkin testaamisen parissa. Tavanomaisen työpäivänsä hän aloittaa laittamalla esimerkiksi etäohjausyksikön lämpökaappiin. Näin selvitetään, kuinka erilaiset lämpötilat vaikuttavat laitteen toimintaan. Koneita ei tarvitse valvoa jatkuvasti, joten tuloksia odotellessa on aikaa kirjoittaa raporttia edellisen päivän testeistä.

Vaikka asiat ovat menneet hyvin, ei työmaa ole helppo. Leikas kertoo, että uutta opittavaa tulee vastaan jatkuvasti. Se käy ajoittain hermoille. Niinä hetkinä mielessä käväisee ajatus paluusta oman alan tehtäviin. Raskaimpien työpäivien jälkeen mieli tasaantuu eräharrastuksen äärellä.

– Välillä on hyvä päästä pois sähkökentästä. Mokat unohtuvat metsässä, Leikas tietää.

Epätavallinen koulutustausta tuo haasteensa myös ihmissuhteisiin. Leikas myöntää, että joskus hän ei ymmärrä työkavereidensa puheista sanaakaan. Esimerkiksi koodareita hän joutuu aina välillä muistuttamaan siitä, että he juttelevat nyt ihmisolennon – eivät insinöörin – kanssa. Huumori onkin olennaisessa roolissa, kun kollegat potkivat Leikasta eteenpäin ja opettavat, miten tietyt asiat tehdään.

– Kun insinöörit aukovat päätään, niin siinä on aina mukana sellaista tiettyä rakkautta, Leikas naurahtaa.

Kemisti kertoo oppineensa puolen vuoden aikana, että ihmisistä on työhön kuin työhön opintosuuntauksestaan riippumatta. Tarvitaan vain oikeaa asennetta, järkevää päätä ja karhean kannustava ympäristö.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .