Äänekoskelaiselle Anniinalle tarkoitettu kihlasormus teki katoamistempun – lopulta unelmien mies kosi Peurungan kylpylässä todella erikoisessa paikassa

Hyvissä ajoin kihlaukseen varautuminen johti järkytykseen.

Äänekoskelaisen Anniina Jakosen rakas esine on kihlasormus. Sen tarina ei ole ihan tavallinen, sillä ennen Jakosen nimettömään päätymistä sormus teki katoamistempun.

Keski-Suomen helluntaiseurakuntien koulutyöntekijänä ja teemaopettajana työskentelevä Anniina ja hänen insinöörimiehensä Turo Jakonen ovat olleet yhdessä 20 vuotta.

– Rakastuin 17-vuotiaana naapurinpoikaan. Olimme tunteneet jo monta vuotta ja meillä oli sama kaveripiiri, mutta tunteet tietysti syttyivät vasta siinä vaiheessa, kun hän joutui lähtemään armeijaan yli 300 kilometrin päähän Karjalan prikaatiin Vekaranjärvelle, Anniina Jakonen muistelee.

Kahden viikon päästä koitti alokkaan ensimmäinen viikonloppuloma. Silloin Turo kysyi, haluaisiko Anniina kokeilla, miltä tuntuu vanhana mummona kävellä hänen kanssaan käsikkäin kadulla, kun ollaan koko elämä jaettu yhdessä. Siitä alkoi seurustelu.

Kadulla kävellessään nuoret tulivat Tammelinin kultasepänliikkeen eteen.

– Ikkunassa oli ihana sormus ja vinkkasin, että sellaisen haluaisin sitten joskus. Hän olikin järkimiehenä käynyt ostamassa sen saman tien, koska päätteli, että armeijan päivärahoilla ja myöhemmin opintotuella ei timantteja osteltaisi. Silloin oli kesätyötienestejä vielä jonkin verran tilillä. Niin varma hän oli rakkaudestamme, että uskalsi ostaa sormuksen jemmaan, vaikka kihlaus ei ollut vielä näköpiirissäkään. Minä en tiennyt hankinnasta mitään, oikea koko oli päätelty jonkun rihkamasormukseni avulla.

Myyjä oli paketoinut sormusrasian pahviseen lahjakoteloon ja kihartanut nauhat ympärille. Aarre oli varmassa säilössä Turo Jakosen lapsuuskodissa hänen huoneessaan, kaapissa lukollisessa lippaassa. Kukaan ei tiennyt siitä.

Kihlaus tuli ajankohtaiseksi joulukuussa 2000, lähes kahden vuoden seurustelun jälkeen.

– Ennen kosintahetkeä mieheni ajatteli varmistaa sormuksen kunnon. Shokki oli melkoinen, kun paketista paljastuikin tyhjä sormusrasia. Pikkusisarukset oli kuulusteltava, jos he olisivat vahingossa löytäneet paketin ja tyhjentäneet sen. Mutta ei. Mieheni ei auttanut muu kuin mennä sormuskauppaan selvittämään mysteeriä. Myyjä tivasi yksityiskohtia, olihan ostosta jo lähes kaksi vuotta aikaa. Selvisi, että myyjä oli tuolloin paketoinut epähuomiossa pelkän sormusrasian ja sormus oli jäänyt ajelehtimaan myyntitiskille. Yksinäistä sormusta oli ihmetelty, kunnes se oli laitettu takaisin vitriiniin. Sieltä se nyt onneksi löytyi oikealle ostajalle ja sattumusta pahoiteltiin vuolaasti. En edelleenkään tiennyt episodista.

Nuoret kihlautuivat 9.12.2000 vesiputouksen alla Suomessa. Miten se oli mahdollista?

– Kihlaus tapahtui Peurungan kylpylässä, jossa silloin vielä vesiputouksen taakse pääsi piiloon. Siellä mieheni polvistui veteen ja ojensi sormuksen, joka uinnin ajan oli ollut hänen pikkusormessaan. Sain unelmieni miehen ja unelmieni sormuksen, jossa on kolme pientä timanttia.

 

Hääpäivä lyötiin saman tien lukkoon. Jakoset vihittiin Sumiaisten kirkossa 15.9.2001.

–  Muutamaa päivää aiemmin tapahtui WTC-iskut ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tuleeko nyt sota ja pääsemmekö sittenkään naimisiin. Terroriuutiset kuullessamme olimme juuri Palokan Kodin Ykkösessä ostamassa tarvikkeita ensimmäiseen yhteiseen kotiin Jyväskylään. Ihmiset kerääntyivät tekniikkaosastolle TV-ruutujen eteen tungokseksi. Naimisiin onneksi päästiin ja onnellisesti ollaan oltu jo yli 17 vuotta. Meinaan vielä kokea sen vanhana mummona käsi kädessä köpöttelynkin, jos elonpäiviä riittää, Anniina Jakonen sanoo.

Onko sinulla jokin esine, jolla on kiinnostava tarina? Kerro se meille. Lähetä vinkki osoitteeseen tanaan@keskisuomalainen.fi tai Tänään, PL 159, 40101 Jyväskylä

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .