"Kerran hommasin punkkibändin soittamaan, ja kantikset menivät parijonossa ulos ovesta" – Ravintola Ylä-Ruthin kynnys pyritään pitämään matalalla

Yläkaupungin sivukirjastolla on ravintolana ollut monta nimeä, nyt se on yksinkertaisesti Ylä-Ruth.

Kulttuuriravintola Ylä-Ruth, Ruthin Ravintola, tai sitten vaan Ruth.

Rakkaalla ravintolalla on monta nimeä, mutta jokainen Jyväskylän ravintolamaailmaa tunteva tietää täsmälleen mistä paikasta on kyse, vaikka käyttäisit mitä tahansa edellä mainittua nimitystä. Vinkkinä kuitenkin, että tuttu Seminaarinkadun kohtaamispaikka tottelee vuonna 2019 nimeä Ylä-Ruth.

Verkkosivuillaan ravintola kuvailee itseään jyväskyläläiseksi kulttuuri-instituutioksi, jossa kohtaavat naapurusto, akateeminen väki, taiteilijat, kansanmiehet ja -naiset sekä satunnaiset ohikulkijat. Korulausahtelu pitää yllättävän hyvin paikkansa keväisenä torstai-iltapäivänä. Pääosin opiskelijoiden ja heidän tietokoneidensa valtaamissa pöydissä ei vielä kumota keppanaa, vaan erivärisistä kupeista löytyy paahdettua mokkaa.

Pari varttuneempaa, selvästi opiskelunsa jo vuosia sitten päättänyttä herrasmiestä nojailee baaritiskiin. Kahvikupit ovat heillä vaihtuneet mallaspohjaisiin virvokkeisiin.

Baarissa vallitsee seesteinen, pitkittynyt iltapäivä.

Ravintolapäällikkö Jarno Sauri on ollut töissä Ylä-Ruthilla reilut kymmenen vuotta, joista puikoissa kaksi viimeisintä. Mies tietää, että hänen baarissaan ihmiset viihtyvät.

– Onhan täällä nyt aivan todella helppo olla. Päivisin paikkaa voisi kutsua jopa kahvilaksi, iltaisin me ollaan pesunkestävä seurusteluravintola.

Sijainti aivan Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampusalueen vieressä takaa asiakkaita. Ravintolan puolestaan tarjoaa opiskelijoille alennuksia.

Yliopiston sivukirjastoksikin nimitetty Ylä-Ruth on kynnykseltään todella matala.

– Pitää muistuttaa, että meillä ei ole mitään ostopakkoa. Useat tulevat meille jatkamaan koulu- tai työhommia, ja jäävät sitten istumaan iltaa ystäviensä seurassa.

 

Humanistispainotteinen kävijäkunta sekoittuu parhaiten erilaisten keikkojen aikaan, joita Ylä-Ruthilla järjestetään vähintään kerran kuukaudessa. Yleisöön pakkautuu täysin erilaista väkeä blues-keikoilla kuin esimerkiksi suomalaiseen käännösdiscoon erikoistuneen Jytää ja iskelmää -illan aikana.

– Kerran hommasin punkkibändin soittamaan, ja siinä meni kantikset parijonossa ulos ovesta keikan alkaessa. Meininki oli perhanan hyvä, mutta tajuttiin, että ei ehkä meidän ravintolaan sopivaa musiikkia, Sauri muistelee naureskellen.

Keikkojen ulkopuolella soitettava musiikkilinja tulee valituksi sen mukaan, kuka sattuu olemaan töissä. Vuorossa oleva työntekijä pystyy toimimaan jukeboksina hiljaisina iltoina, ja kun itse sille päälle sattuu. Ravintolapäällikkö itse tykkää sunnuntaisin soittaa jazzia.

Tietovisa ja bingo ovat vakiinnuttaneet paikkansa baarin viikoittaisina tapahtumina. Visailut hoidetaan tiistaisin, bingoon keräännytään joka torstai. Perinteisten, ravintolan sisäisten arvolahjakorttien ja -kuponkien lisäksi eritoten bingon palkinnoissa on vaihtelua: yhteensä kolme kertaa illassa on mahdollista voittaa pystybingolla vaihtuvia palkintoja.

Yleensä palkinnot ovat kirjoja, mutta eräänä iltana vieressämme istuneen pöytäseurueen keski-ikäinen jäsen kertoo voittaneensa yliopiston logolla kirjaillut stringit. Innostus oli naapuripöydässä hetkellisesti valtaisaa, mutta tovin jälkeen pöksyt eivät heitä järimmin enää kiinnostaneetkaan. Lähtiessään voittaja päätti lahjoittaa hepenet pois.

Juuri sellaista taitaa olla aito Ylä-Ruthin yhteisöllisyys.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .